Gulbuddin Hikmatyar

Gulbuddin Hikmatyar (pašt. ‏ګلبدین حکمتیار‎), englanninkielissä lähteissä usein Hekmatyar, s. 1946, 1947 tai 1948, Imam Saheb, Kunduzin maakunta, Dasht Archin piirikunta, Afganistan) on afganistanilainen sotaherra. Hän oli pääministerinä 1993–1994 ja 1996 Afganistanin demokraattisen kansantasavallan kaatumisen jälkeen ja ennen talibanhallintoa. Myöhemmin hän on jatkanut taistelua yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan.

Gulbuddin Hikmatyar vuonna 2019.

Hikmatyar on pataani Pohjois-Afganistanista, jossa pataanit ovat vähemmistö. Hän opiskeli sotilasakatemiassa ja vuodesta 1968 Kabulin yliopistossa insinööritieteitä, muttei ilmeisesti suorittanut mitään virallista tutkintoa. Hän ryhtyi sen sijaan ammattivallankumoukselliseksi ja liittyi kommunistien Afganistanin kansandemokraattisen puolueen Parcham-siipeen. Keskinäisissä välienselvittelyissä hänet tuomittiin 1972 maolaisen opiskelijatoverinsa surmasta. Hikmatyar istui kuitenkin vankilassa vain puolitoista vuotta ja pakeni Pakistaniin, jossa hän perusti oman Afganistanin islamilaisen puolueensa Hizb-i Islami-yi Afghanistan. Vuonna 1975 Hikmatyarin väitetään johtaneen Daounin vastaista kapinaa Panjshirissa.

Afganistanin sodassa Gulbuddin Hikmatyar taisteli Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan. Pääasiassa hänen ja Abdul Rasul Sayyaffin joukkoihin kuuluivat vapaaehtoisina Afganistaniin saapuneet jihadistit. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat kumpikin Afganistanin mujahideen-taistelijoita yli kolmella miljardilla dollarilla. Pääosa avusta kanavoitiin Pakistanin ISI-tiedustelupalvelun kautta.[1]

Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista sen valtaan nostama kommunistihallinto kukistui. Sotatila jatkui nyt käytännössä sisällissotana. Hikmatyar solmi rauhan Ahmed Shah Massoudin kanssa, jonka mukaan hänestä tulisi pääministeri. Hikmatyar kuitenkin kieltäytyi tai sopimus ratkesi muuten. Hikmatyar kävi vuosina 1992–1995 tuhoisaa sotaa Burhanuddin Rabbanin hallitusta vastaan, etenkin pommittamalla Kabulia raketein. Massoudin joukot kuitenkin pitivät hänet poissa Kabulista.

Hikmatyar tuli pääministeriksi 17. kesäkuuta 1993, jolloin koalitiohallitus vannoi virkavalan.[2]

Tammikuussa 1995 taliban eteni lähelle Kabulia ja puristi Hikmatyarin joukkojensa ja Islamilaisen emiraatin puolustusministeri Massoudin väliin. Helmikuussa Hikmatyar hylkäsi asemansa Charasyabissa ja jätti jälkeensä suuren varaston aseita, jotka taliban sai haltuunsa. Hikmatyar nimitettiin nimellisesti Rabbanin hallituksen pääministeriksi kesäkuussa 1996, vähän ennen kuin talibanjoukot ajoivat Rabbanin Kabulista, mutta Hikmatyar jatkoi taistelua Massoudia vastaan. Kesällä 2001 hänellä oli hyvin vähän joukkoja tai aseita. Pakistanin tuen loputtua hän joutui lähtemään maanpakoon Iraniin.

9. marraskuuta 2001 Hikmatyar kehotti talibania muodostamaan laajan liiton Yhdysvaltoja vastaan ja lupasi sille tukensa Teheranista käsin.[3] Helmikuussa 2002 Hizb-i Islami-yin toimistot suljettiin Iranissa ja Hikmatyar karkotettiin maasta. CIA yritti tappaa hänet ohjuksilla lähellä Kabulia toukokuussa 2002, mutta epäonnistui. Hän on kehottanut taistelemaan Yhdysvaltain joukkoja vastaan Afganistanissa ja yrittänyt ilmeisesti päästä al-Qaidan jäseneksi.