Gulab Singh

Gulab Singh syntyi vuonna 1792.[1] Gulab oli Dogra. Dograt olivat rajputien klaani, jonka jäsenet olivat hallinneet pientä valtiota Jammun alueella. Jammusta oli puolestaan tullut 1780-luvulla sikhien alainen vasallivaltio.[2] Gulab Singh ja hänen kaksi veljeään, Dhyan ja Suchet, olivat nousseet huomattaviin asemiin Randžit Singhin hallitsemassa Sikhivaltiossa. Kaikki kolme saavuttivat huomattavia omaisuuksia sikhien alaisuudessa. Gulabista itsestään tehtiin sikhien alainen Jammun hallitsija vuonna 1822. Hänen hallitsemiinsa maihin lisättiin myöhemmin vielä Ladakhin alue.[1]

Randžit Singhin kuolema vuonna 1838 ajoi Sikhivaltion kaaokseen. Gulab Singh pystyi käyttämään sisäistä hajanaisuutta hyväkseen lisäten vaikutusvaltaansa oman valtakuntansa naapurimailla. Sikhit ajautuivat sisäisten ristiriitojensa lisäksi nyt myös ulkoisiin uhkiin. Intian niemimaan osia hallitsevat britit olivat aluksi pitäneet yllä hyviä suhteita sikheihin, mutta Randžit Singhin kuolemaa seurasi suhteiden huononeminen. Vuonna 1846 tilanne johti ensimmäiseen sikhisotaan. Gulab Sing pysytteli pääasiassa sodan ulkopuolella. Vaikka hän muodollisesti tukikin sikhejä, hän ei antanut konkreettisempaa apua. Samaan aikaan hän alkoi pitää yhteyttä brittien kanssa. Sota päättyi brittien voittoon Lahoren sopimukseen 9. maaliskuuta 1846. Britit palkitsivat puolueettomana pysytelleen Gulab Singhin tekemällä tästä sikhien luovuttaman Kashmirin alueen hallitsijan Amritsarin sopimuksella 16. maaliskuuta. Gulab Singh maksoi Kashmirista briteillä yhden croren rupioita. Samalla hänestä tuli virallisesti Jammun ja Kashmirin maharadža. Jammun ja Kashmirin lisäksi hänen alueisiinsa kuuluivat Ladakh ja Baltistan.[1]

Sikhit ja britit kävivät vuonna 1848 vielä toisen sikhisodan. Britit olivat aluksi pelänneet Gulab Singhin kääntyvän heitä vastaan entisten ylempiensä puolella, mutta huoli osoittautui turhaksi. Sen sijaan hän antoi Amritsarin sopimuksen mukaisesti tukea briteille. Sota päättyi sikhien tappioon ja Sikhivaltion lopulliseen katoamiseen. Toisen sikhisodan jälkeen Gulab Singh keskittyi valtakuntansa hallitsemiseen. Hallitsijalle tärkein osa valtakuntaa oli Dogrien kotiseutu Jammu. Kashmiria kohdeltiin kuten valloitettua aluetta. Britit eivät juuri puuttuneet Kashmirin kohteluun. Sen sijaan Gulab Singhia painostettiin toimiin esimerkiksi tyttövauvojen ja avioliiton ulkopuolisten vauvojen surmaamista vastaan. Gulab Singh harjoitti valtakunnassaan suhteellisen suurta uskonvapautta. Dograt olivat hinduja, mutta muslimeilla oli uskonvapaus. Hindut ja muslimit eivät periaatteessa saaneet avioitua keskenään, mutta käytännössä sääntöä ei valvottu.[1]

Patsas Amar Mahalin palatsilla Jammussa.

Gulab Singh oli sairastunut diabetekseen vuonna 1851 ja kärsi myös turvotuksesta. Hänen terveydentilansa alkoi heiketä vuonna 1856. Gulab Singhin mahdollisesti kuollessa perimmyysjärjestyksessä seuraavana olisivat olleet hänen veljenpoikansa. Saadakseen valtaistuimelle oman perillisensä, Gulab Singh pyysi brittiläistä Intian kenraalikuvernööriä nimittämään valtaistuimelle hänen kolmanneksi vanhimman poikansa Ranbir Singhin. Gulab Singh luopui valtaistuimestaan poikansa hyväksi virallisesti 8. helmikuuta 1856. Hän toimi silti vielä Kashmirin kuvernöörinä ja käytännössä myös sen hallitsijana. Gulab Singh kuoli 7. elokuuta 1857.[1] Hänen perustamansa Jammun ja Kashmirin Dogra-dynastia hallitsi aluetta vuoteen 1947 saakka, jolloin suurin osa siitä liitettiin Intiaan.[2]