Guitar Slim

Eddie Jonesin äiti kuoli hänen ollessaan viiden vanha, eikä hän ollut koskaan kuullutkaan isästään. Jones joutui isoäitinsä huomaan eräälle plantaasille. Vapaa-aikanaan Jones esiintyi paikallisissa kapakoissa eri yhtyeiden laulajana, ja hänet tunnettiin myös etevänä tanssijana. Kahdeksantoistavuotiaana hän solmi ensimmäisen lyhyeksi jääneen avioliittonsa ja lähti armeijaan, jonka palveluksessa hän toimi Tyynellä valtamerellä.

Jones innostui nuorena kitaransoitosta. Suurimpina esikuvinaan hänellä oli teksasilaiset T-Bone Walker ja Clarence "Gatemouth" Brown. Vuoteen 1950 mennessä Jones oli jo ottanut käyttöönsä taiteilijanimen "Guitar Slim". Vuonna 1951 Guitar Slim levytti ensimmäiset neljä singleään, jotka eivät saaneet suurempaa menestystä. Seuraavana vuonna levytetty kappale, "Feeling Sad", sai aluetasolla jonkinasteista suosiota. Guitar Slimin tavaramerkkinä oli hurja lavaesiintyminen. Tässä suhteessa hänet on sijoitettu siihen blues-kitaristien jatkumoon, johon myös varhaisempi Charlie Patton sekä myöhemmät Buddy Guy ja Jimi Hendrix kuuluvat. Guitar Slimin esiintymiseen kuuluivat värikkäät vaatteet, värjätyt hiukset sekä mitä erilaisimmat lavatemput, kuten esimerkiksi yleisön keskelle ryntäily (pitkän kitarajohdon kanssa).

Guitar Slim edusti kitaristina varhaisia sähkökitaran käyttäjiä, ja hänen 1950-luvun levyissään on jo mukana jonkinasteista särösoundia. Laulajana hän otti useimpia muita blues-muusikoita enemmän vaikutteita gospel-musiikista, ja hänen äänenkäyttönsä on tähän liittyen varsin omaperäistä. Guitar Slimin kappaleet edustavat muiden aikansa blues-artistien tapaan sekä suoraviivaista bluesia että viihteellisempää rhythm and bluesia.

Vuonna 1953 levy-yhtiöt Atlantic Records ja Speciality kilpailivat Guitar Slimin saamisesta riveihinsä. Speciality voitti taiston, ja ensimmäisestä Specialitylle levytetystä singlestä tuli Guitar Slimin suurin menestys. Kappale oli Guitar Slimin itse laatima hidas blues-laulu, "Things that I Used to Do". Single pysyi R&B-levylistoilla 21 viikkoa, joista kuusi ykköspaikalla. Singlen myynti ylitti lopulta miljoonan kappaleen rajan.

Menestyksen myötä Guitar Slim lähti USA:n laajuiselle kiertueelle, jonka jälkeen hän asettui asumaan Louisianan Thibodeuxiin. Kahden seuraavan vuoden aikana ei kuitenkaan syntynyt yhtään uutta suurta hittiä, minkä vuoksi Speciality hylkäsi Guitar Slimin. Hän kuitenkin pääsi Atco-nimisen yhtiön riveihin, missä hän pysyi kuolemaansa asti. Seuraavan kahden vuoden aikana listoille nousseita Guitar Slimin singlejä ilmestyi neljä kappaletta.

Koko uransa aikana Guitar Slim oli ollut käyttänyt runsaasti alkoholia. Vuoden 1959 alussa hänellä oli alkoholiin liittyviä hengitysvaikeuksia, ja lääkäri käski häntä lopettamaan juomisen. Tuolloin Guitar Slim oli kiertueella yhtyeensä kanssa New Yorkissa. Seuraavana päivänä hän yllättäen kuoli hotellihuoneessaan keuhkokuumeeseen. Kuollessaan hän oli vasta 32-vuotias.

Ennenaikaisesta kuolemastaan huolimatta Guitar Slim on edelleen laajasti ihailtu blues-muusikko. Ray Charles sai häneltä inspiraatiota gospel-vaikutteiden yhdistämisessä populaarimusiikkiin. Muista aikalaisista ja myöhemmistä artisteista hänet ovat nimenneet vaikuttajakseen esimerkiksi Albert Collins, Chuck Berry, ja ZZ Topin Billy Gibbons, sekä Jimi Hendrix piti Slimia yhtenä esikuvanaan. Kappale "Things that I Used to Do" on noussut blues-standardin asemaan, ja sen on levyttänyt esimerkiksi Stevie Ray Vaughan toisella studioalbumillaan. Muita tunnettuja Guitar Slimin kappaleita ovat esimerkiksi "Well I Done Got Over It", "Story of My Life", "Trouble Don't Last", "Bad Luck Blues", "Guitar Slim", "Quicksand" ja "Sufferin' Mind".

• Guitar Slim All Music Guidessa (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)