Guido Nylander

Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Teodor Nylander ja Selma Irene Vasarainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Aune Inkeri Schroderuksen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja kansanopiston sekä kaksi luokkaa Uudenkaarlepyyn ruotsalaista seminaaria, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1926. Nylander suoritti jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja useita muita kursseja Suojeluskuntain päällystökoulussa.[2][3]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania kuvattuna Libaussa vuonna 1917.

Nylander liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 3. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917.[2][3]

Nylander astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui edellä mainitussa joukossa taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen hänet siirrettiin 5. huhtikuuta 1918 alkaen 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan l. komppaniaan ja osallistui sen riveissä taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]

Nylander palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 1. komppaniassa. Kuopion jalkaväkirykmentti 4:stä hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, josta taasen muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Porin rykmentissä hän toimi komppanianvääpelinä 5. komppaniassa. Nylander erosi armeijasta 15. marraskuuta 1919 vai voidakseen liittyä Karjala (Aunuksen retkikuntaan). Niin sanotulla lomallaan retkikunnassa hän palveli 12. toukokuuta – 19. heinäkuuta 1919 välisen ajan aunukselaisista muodostetun pataljoonan 1. komppanian päällikkönä. Edellä mainitun komppanian päällikkönä hän osallistui taisteluihin Tuuloksessa, Alavoistella ja Vitelessä.[2][3]

Sotaretkeltä palattuaan hän työskenteli hetken Etsivän keskuspoliisin palveluksessa, kunnes astui takaisin armeijan palvelukseen 30. tammikuuta 1921 ja palveli koulutusaliupseerina Käkisalmen läänin rykmentissä 15. helmikuuta 1921 saakka. Hän erosi armeijasta toistamiseen ja astui 1. syyskuuta 1921 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin sotilasohjaajaksi Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiriin, josta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1921 Suojeluskuntain yliesikunnan päällystökoulun vääpeliksi. Suojeluskunnista Nylander erosi 28. helmikuuta 1922 ja astui 28. maaliskuuta 1923 jälleen armeija palvelukseen ja nyt hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Tampereen rykmentin 1. konekiväärikomppaniaan. Kolmannen ja viimeisen kerran hän erosi armeijasta 9. tammikuuta 1924 ja työskenteli sen jälkeen kansakoulun opettajana Pernajan Thorsbyn koulussa 15. marraskuuta 1926 – 1. marraskuuta 1927 ja Kirkkonummella 1. marraskuuta 1927 – 1. elokuuta 1928 väliset ajat. Opettajan töistä hän astui takaisin suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1928 ja nyt hänet sijoitettiin aluepäälliköksi Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin X alueelle.[2][3]

Nylander osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 10:ssä ja osallistui taisteluihin Suokannassa, Hyötiönjoella, Makslahdella ja Kuolemajärvellä. Myöhemmin sodan kestäessä hänet siirrettiin aluepäälliköksi Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin. Välirauhan aikana Nylander jatkoi entisessä tehtävässään Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirissä, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 24:ään.[3]

Myöhemmin hänet siirrettiin rintamajoukoista Jalkaväenkoulutuskeskus 11:een, jossa hän toimi koulutus- ja aseupseerina. Koulutuskeskuksessa hän toimikin sitten koko sodan ajan, minkä jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja työskenteli kansakoulun opettajana Lapinjärvellä vuoteen 1949 saakka ja sen jälkeen Nybron kansakoulussa Myrskylässä vuoteen 1957 saakka.[3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918 Vääpeli 1. marraskuuta 1918 Vänrikki 15. kesäkuuta 1921 Luutnantti 30. lokakuuta 1930 Kapteeni 1940		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Aunuksen Vapaussodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Suomen Punaisen Ristin ansiomerkki Kansakoululaitoksen 100-vuotismitali

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.