Guggenheim Helsinki -suunnitelma

Lisenssimaksu Guggenheim-säätiölle olisi noin 23,4 miljoonaa euroa 20 ensimmäiseltä vuodelta eli 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Keskustelu kävi kiivaana museon puolesta ja vastaan.[10]

Suunnitelman mukaan museon käyttökustannukset olisivat 14,5 miljoonaa euroa vuodessa.[10] Laskelmassa tulot olisivat 7,7 miljoonaa, joten museo tarvitsisi vuosittain kaupungilta 6,8 miljoonan euron tuen.[10] Laskelmassa kävijämääräksi arvioitiin 500 000–550 000 henkeä vuodessa.[11] Sen saavuttamista on epäilty, koska Ateneumissa ja Kiasmassa vieraili yhteensä vain 361 000 kävijää vuonna 2011.[12] Kävijämääräarvio perustui muun muassa vastaaviksi arvioitujen museoiden kävijämääriin muissa Pohjoismaissa.[13] Nykyisin Helsingin taidemuseon nettomenot ovat 4,3 miljoonaa euroa.[10] Hankkeen arvostelijat pelkäsivät, että samalla Helsingin kaupungin taidemuseo lopetettaisiin ja sen toiminnot hajautetaan. Esimerkiksi kulttuurineuvos Tuula Arkio oli huolissaan: ”Miten käy suomalaiselle kuvataiteelle ja kuvataiteilijoille? Kaupungin taidemuseon hajotessa moni näyttely jää pitämättä.”[14] Vuoden 2013 ehdotuksessa yhteistyö Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa jätettiin pois.[15]

Taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin jääviydestä tehtiin selvityspyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jääviysepäily syntyi Gallen-Kallela-Sirénin jäsenyydestä Ekoport Turku -yhtiön hallituksessa, jonka puheenjohtaja on Guggenheim-säätiön[16] Carl-Gustaf Ehrnrooth.

Helsingin kaupungin oikeuspalveluiden tulkinnan mukaan Gallen-Kallela-Sirén ei ollut hankkeessa esteellinen. Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen mukaan Ekoportin ja kaupungin välillä ei ollut liikesuhdetta eikä kilpailutilannetta. Lisäksi yhtiön toimiala ei liittynyt taidemuseoon tai Guggenheim-hankkeeseen.[17] Toukokuussa 2012 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi kuitenkin asiasta moitteita ja katsoi Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuuden vaarantuneen Guggenheim-hankkeessa. Sakslin piti Gallen-Kallela-Sirénin menettelyä asiassa moitittavana, koska hänelle oli hankkeen valmistelun aikana kehittynyt erityinen ja kiinteä sidonnaisuus Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäsenyyden ja hänen puolisonsa työsuhteen kautta Guggenheim-säätiön hallituksen suomalaiseen jäseneen ja tätä kautta myös säätiöön ja itse hankkeeseen.[18] [19] Syyskuussa 2020 Taide-lehti uutisoi, että Ehrnrooth on jättänyt Guggenheimin säätiön hallituksen.[20]

Julkisessa keskustelussa on viitattu Bilbaon Guggenheim-museon menestykseen. Toisaalta ”Bilbao-ilmiötä” ei ole onnistuttu toistamaan muissa Guggenheimin museohankkeissa.[21][22] Boston Consulting Groupin analyysissä, johon viralliset kävijämääräarviot perustuivat, vertailukohtana käytettiin kuitenkin Bilbaon museon sijasta Ruotsin Moderna Museeta, Tanskan Louisiana Modern Art -museota sekä mm. Norjan National Gallerya.[13]

Guggenheim Bilbao oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa toteutunut Guggenheimin yhteistyöhanke rakennuksena. Se toi Baskimaahan yli miljardi dollaria ensimmäisenä viitenä toimintavuotenaan, enemmän kuin kymmenen kertaa museon rakennuskustannukset ja yli 190 miljoonaa dollaria paikallisina verotuloina. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi suunnitteluryhmänsä keskustelleen Bilbao Guggenheimin ja Baskialueen ihmisten kanssa ja kuulemansa olleen innostavan.[23] Vuonna 1997 valmistuneesta Bilbaon Guggenheimista on tullut eräänlainen malli muille talousvaikeuksissa ponnisteleville kaupungeille, jotka ovat kosiskelleet Guggenheimin säätiötä mahdollisuudesta museon rakentamiselle. Soveltuvuustutkimuksia on tehty useiden kaupunkien, kuten Rio de Janeiron ja Taiwanin Taichungin kanssa, mutta hankkeet eivät ole toteutuneet, kuten eivät myöskään toiveet museon rakentamisesta Hongkongiin. Hankkeista on toteutumassa Guggenheim Abu Dhabi, joka valmistunee vuonna 2017.[24]

Keskustelu kävi vilkkaana, ja monenlaisia väitteitä ja mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan. Kaksikymmentä kulttuurivaikuttajaa lähetti Helsingin kaupunginvaltuustolle tammikuussa 2012 kirjeen, jossa heidän mielipiteensä mukaan lisäpanostus Helsingin taide-elämään onnistuisi paremmin ilman Guggenheim-hanketta ja sen vaatimia lisenssimaksuja säätiölle.[25] Kirjeen ensimmäisinä allekirjoittaneet Suomen New Yorkin -kulttuuri-instituutin johtaja Leena-Maija Rossi, kriitikko Marja-Terttu Kivirinta ja tutkija Hanna Johansson esittivät mielipiteenään, että lisenssimaksua perivä Guggenheim on omaa etuaan ajava liikelaitos, jolla ei olisi Helsingin museohankkeessa minkäänlaista taloudellista riskiä tai toiminnallista vastuuta.[26]

Kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila sanoi televisiohaastattelussa ”...tuntuu että museo etsii tosissaan Suomesta uudenlaista konseptia. Tällainen monipuolisuus on aina hyvästä, kansainvälisyys on aina hyvästä, useampi toimija Suomen pienissä piireissä on hyvästä”. Ahtila kysyi vastineena: ”Mistä museo saa toimintaansa rahat? Puoli miljoonaa kävijää vuodessa tuntuu uskomattomalta tavoitteelta. Löytyykö Helsingin kaupungilta huomattava rahoitus? Entä mistä näitä yksityisiä lahjoittajia tulee?”[27] Toisaalta, kävijämäärätavoite tehtiin vuodelle 2020, ja se perustui osaltaan arvioihin turismin kasvusta pääkaupunkiseudulla.[13] Alkuperäisen julkisen keskustelun jälkeen kävijämäärät Helsingin museoissa ovat kasvaneet ja jo vuonna 2016 kansallisgallerian museot saavuttivat yhteensä yli 750 000 kävijää.[28]

Helsingin Sanomat kysyi tammikuussa 2011 HS-raatiin kuuluvan sadan taiteen, tieteen ja median edustajan mielipidettä, ja yli puolet heistä uskoi Helsingin tarvitsevan museon.[29] Kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen näki Guggenheimissa taiteilijan kannalta paljon hyvää, ja hän kirjoitti HS-raadissa, että Helsingistä puuttuu kansainväliseen nykytaiteeseen keskittyvä taidemuseo. ”Säveltäjä tai kirjailija voi kehittyäkseen opiskella alansa kansainvälistä kärkeä kotisohvallaan, mutta suomalaisen kuvataiteilijan täytyy ostaa kallis lento New Yorkiin tai muualle”.[30] Myös kuvataiteilija Osmo Rauhalan mielestä Guggenheim olisi hyväksi suomalaisille taiteilijoille: ”Tänne tulee lisää ammattilaisia, kuraattoreita, kriitikoita, enää meidän ei tarvitse juosta heidän perässään ympäri maailmaa.”[31]

Useat museojohtajat ilmaisivat tukevansa museohanketta. Taidemuseo Emman johtaja Markku Valkonen oli sitä mieltä, että Guggenheimin-hankkeen kaatuminen on suuri vahinko koko Suomen kulttuurielämälle.[32] Kiasman johtaja Pirkko Siitari sanoi uskovansa, että maailmankuulun museon saaminen Suomeen lisäisi kulttuurimatkailua ja hyödyttäisi kaikkia museoita.[33] Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohosen mielestä Valtion taidemuseolla on pelkästään myönteistä sanottavaa siitä, että alalle tulisi toisiakin ja hänen mukaansa tarjota luo uutta kysyntää.[34]

Hanketta kohtaan esitettyä arvostelua koottiin muun muassa pamflettikirjaan Guggenheimin varjossa (Into, 2012).[35] Kirjoittajien mukaan hanketta on yritetty ajaa läpi ennennäkemättömällä kiireellä, pätemättömillä perusteilla ja ilman kansanvaltaista keskustelua.[36] Kirjan toimittajan, arkkitehti, kaupunkitutkimuksen tohtori Kaarin Taipaleen mukaan hankkeessa Guggenheim-säätiöllä olisi päätösvalta eikä mitään taloudellisia riskejä. Sen sijaan New Yorkissa, Venetsiassa ja Berliinissä Guggenheimin museo on toiminut yksityisellä rahoituksella.[36][37] Pamflettiin kirjoittaneen tilastotieteilijän Aku Alasen mukaan hanke ei ole kannattava sijoitus matkailuun. Hänen mukaansa Bilbaossa oli kyse laajemmasta sijoitusohjelmasta paikkakunnalle. Alasen mukaan perusteluiksi tarjottiin vain tarjoajien omia laskelmia, ei kaupungin omia tutkimuksia.[37]

Hanke kaatui ensimmäisen kerran 2. toukokuuta 2012 Helsingin kaupunginhallituksen äänestyksessä äänin 8–7. Hanketta vastustivat enemmistö vihreistä, SDP, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Kannattajia olivat kokoomuksen ja RKP:n edustajat.[3] Säätiön pääjohtaja Richard Armstrong kertoi haluavansa museon yhä Helsinkiin.[38]

Toukokuussa 2013 Solomon R. Guggenheim -säätiö valitsi kansainvälisen viestintä- ja PR-toimisto Miltton Groupin viestinnän yhteistyökumppanikseen Suomessa. Milttonin yhteistyö koskee säätiön varainhankintaa sekä vaikuttaja- ja mediaviestintää.[39]

Useat museojohtajat ilmaisivat tukensa uudellekin hankkeelle, kuten aikaisempaankin ehdotukseen. Designmuseon johtajan Jukka Savolaisen mielestä museo ei ole keneltäkään pois.[40] Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste sanoi odottavansa mielenkiinnolla hanketta, koska siinä on mahdollisuuksia synergiaan.[41] Espoon modernin taiteen museon Emman johtaja Pilvi Kalhama uskoi, että Guggenheimin museo voisi alkuvuosinaan saada tavoittelemansa 300 000 kotimaista kävijää. Hänen mukaansa museo kiinnostaisi aluksi rakennuksenkin takia, mutta myöhemmin pitäisi olla jatkuvia vetonauloja, jotta tavoite saataisiin täyteen. Kalhaman mukaan vakituisena museokäyntinä tavoite on kova.[42]

Tunnetut arkkitehdit ilmaisivat osallistuvansa arkkitehtuurikisaan, vaikka kilpailu järjestettäisiin kaikille avoimena kilpailuna. Arkkitehti Frank Gehry kertoi osallistuvansa mielellään kisaan. New Yorkin World Trade Centerin muistomerkkikisan voittanut norjalainen arkkitehtitoimisto Snøhetta ilmaisi olevansa kiinnostunut.[43]

Ehdotus aiheutti kysymyksiä erityisesti rahasta. Taiteilija Eija-Liisa Ahtila sanoi, että on hassua keskustella rahasta, kun ei tiedetä, mihin raha menee. Myös Emman johtaja Pilvi Kalhama sanoi, että museolle on ajan myötä suunniteltu omaa kokoelmaa, mutta hän ihmetteli millä varoin. Kalhama piti uutta ehdotusta kuitenkin edellistä parempana.[41]

Jukka Savolainen jäi kaipaamaan lisätietoja muun muassa hankkeen sisällöstä ja Guggenheim Helsingin toimintamallista. ”He aikovat virittää keskustelua olemassa olevien instituutioiden ja taiteilijoiden kanssa. Miten he aikovat tämän dialogin aloittaa ja viedä?” Lisätietoja sisällöstä jäi kaipaamaan myös Kiasman johtaja Pirkko Siitari.[41]

Lisäksi taidevaikuttajat pohtivat suunnitelmassa kaavailtua 550 000 vuosikävijää. Siitari totesi, että nyt puhuttiin vain rakennuksesta ja taloudellisista vaikutuksista, ei sisällöstä eikä yleisösuhteista. Hän kysyi, pystytäänkö muotoilun ja arkkitehtuurin näyttelyillä tavoittamaan noin paljon kävijöitä? Pirkko Siitari totesi haastattelussa, että vaikka matkailijoiden määrä Helsingissä on kasvanut, museokävijöiden määrä on pysynyt ennallaan.[41] Sittemmin museoiden kävijämäärät ovat nousseet, ja vuonna 2016 kansallisgallerian museot saavuttivat yhteensä yli 750 000 kävijää.[28]

Tammikuussa 2015 Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen esitti Ylen päättäjille tekemän kyselyn perustella näkemyksen, että rakentajiksi kaavaillut kaupunki ja valtio näyttävät kääntävän selkäänsä koko Guggenheimille.[44]

Lokakuussa 2016 pääministeri Juha Sipilä ilmoitti ettei valtio osallistu hankkeeseen, mikä käytännössä tarkoittaa sen kaatumista, nyt jo toisen kerran. Tontin varaus myös umpeutuu vuoden 2016 lopussa.[45]

Tuomaristo valitsi kuusi finalistia kilpailun toiseen vaiheeseen. Valitut työt ovat lähtöisin kaikkiaan seitsemästä eri maasta. Tuomariston mukaan osallistujat tarkastelivat kilpailun tehtävänantoa hyvin erilaisista lähtökohdista. Osa suunnitelmista lähestyy museota kokeellisesti sen sisältöjen kautta, jolloin suunnitelmien ulkomuoto tulee tarkentumaan vasta toisen vaiheen myötä. Osa töistä tarjoaa selkeämmän kuvan museon ulkoasusta, kun taas ehdotusten ohjelmallinen konsepti kehittyy vasta kilpailun toisessa vaiheessa. Kaikkia finalistitöitä yhdistää pyrkimys laajentaa käsitystä siitä, mitä museo voi olla.[48]

Kilpailun voittajaksi valittiin Moreau Kusunoki Architectesin suunnitelma Art in the City. Ehdotus koostuu toisiinsa linkittyvistä paviljongeista, sekä korkeasta tornista. Näyttelytilat sijoittuvat yhteen kerrokseen maan päälle. Rakennusten julkisivuja peittää lasi ja kotimainen hiilikäsitelty puu.

Yhdeksän paviljonkia on sommiteltu tontille toisiinsa nähden epäsymmetrisesti. Aukiot ja paviljongit ovat yhteydessä toisiinsa ja museorakennus on yhteydessä ympäröivään kaupunkitilaan eri tavoin. Tähtitorninmäen puistoon voi päästä kävelysiltaa pitkin ja meren puolella rakennuksen yhdistää Eteläsatamaan rantapromenadi.[50]

• Kiinnostava kaupunki on kansainvälinen kaupunki (uuden Guggenheim Helsinki suunnitelman tukiryhmän verkkojulkaisu) Guggenheim Helsinki. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 26.9.2013.
• Guggenheim Helsinki Revised Proposal 2013 (pdf) (virallinen ehdotus) 2013. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
• Guggenheim Helsinki Uudistettu ehdotus 2013 (pdf) (virallisen ehdotuksen käännös, jossa pääkohdat) 2013. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 26.9.2013.

• Satu Nurmio: Guggenheimin Helsingin arkkitehtuurikilpailu alkoi – rahoitusta kerätään yhä Yle Uutiset. 4.6.2014. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 5.7.2014.
• Satu Nurmio: Näkökulma: Arkkitehtuurikilpailulla halutaan kääntää kansa Guggenheimin puolelle Yle Uutiset. 4.6.2014. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 5.7.2014.
• Paula Holmila: Helsingin Guggenheim-kilpailu saa paljon huomiota maailmalla Helsingin Sanomat. 15.6.2014. Sanoma. Viitattu 5.7.2014.
• Jonathan Glancey: Finland fights the Guggenheim invasion The Telegraph. 15.6.2014. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
• Lee Rosenbaum: “Fragmented Exhibition Spaces”: Guggenheim Picks Architects for Helsinki (Arts Journal-lehden blogi) CultureGrrl. 23.6.2015. Arts Journal. Viitattu 23.6.2015. (englanniksi)
• Robin Pogrebin ja Doreen Carvajal: Guggenheim Helsinki Unveils Design The New York Times. 23.6.2015. The New York Times Company. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
• David Crouch: Winning Helsinki Guggenheim design 'a wake-up call to architecture' The Guardian. 23.6.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)
• ei kirjoittajan nimeä: Lacking spark The Economist. 27.6.2015. The Economist Newspaper Limited. Viitattu 28.6.2015. (englanniksi)