Guercino
Guercino (oikeasti Giovanni Francesco Barbieri; 1591 Cento – 1666) oli italialainen taidemaalari. Hänestä käytettiin "siristelijää" tarkoittavaa Guercino-nimeä hänen näkövaikeuksiensa johdosta.[1]
_-_Christ_and_the_Woman_of_Samaria_-_Google_Art_Project.jpg.webp)
Guercino oli enimmäkseen itseoppinut, mutta sai jonkin verran opetusta Paolo Zagnanilta ja Benedetto Gennarilta. Hän sai taiteellisia vaikutteita myös Scarsellinolta, Annibale Carraccilta ja Ludovico Carraccilta.[1] Hänen varhaisessa tuotannossaan Caravaggion chiaroscuro-vaikutteet yhdistyvät pehmeyteen, jota ei yleensä tavata Caravaggion seuraajilla.[2] Guercinon ensimmäinen suojelija oli bolognalainen kaniikki (Padre) Antonio Mirandola, jonka kautta Guercino sai ensimmäisen työtilauksensa Bolognasta vuonna 1613. Hänen suojelijoikseen tulivat myös kardinaali Giacomo Serra, kardinaali Alessandro Ludovisi eli myöhempi paavi Gregorius XV ja herttua Ferdinando Gonzaga. Hän teki muun muassa uskonnollisia tilaustöitä suojelijoilleen. Lisäksi hänen teostensa joukossa oli maisemamaalauksia ja anatomisia piirroksia. Guercino teki synteesin varhaisista vaikutteistaan teoksessa Vestizione di San Guglielmo (1620), joka otettiin Bolognan Pinacoteca nazionale di Bolognaan. Teos herätti ihailua tulevina vuosisatoinakin, ja Napoleonin sotajoukot ottivat sen aikoinaan mukanaan Ranskaan.[1]
Kun kardinaali Alessandro Ludovisista tuli vuonna 1621 paavi Gregorius XV, Guercino sai kutsun Roomaan.[1] Hän teki Aurora-freskon Rooman Villa Ludovisiin paavin sisaruksenpojalle[2] ja Pyhää Petronillaa kuvaavan valtavan alttariteoksen Vatikaaniin. Guercinon ura Roomassa päättyi paavi Gregorius XV:n kuolemaan, jonka jälkeen taiteilija palasi Centoon, jossa hän pysyi vuoteen 1642.[1] Todennäköisesti vuonna 1644 Guercino asettui Bolognaan.[2]
Guercino muutti iän karttuessa tyyliään nuoruuden energisyydestä kohti rauhallisempaa ja tyynempää, akateemisempaa[2] myöhäistä tyyliään. 1620-luvun alkupuolen tyylissä näkyy vielä dramaattisuus, mutta vuoteen 1630 mennessä Guercino alkoi jäljitellä Guido Renin ja Domenichinon töiden piirteitä. Tyylivaihdos ei vähentänyt Guercinon teosten kysyntää. Guercino sai pyyntöjä lähteä viralliseksi taidemaalariksi hoveihin Englantiin (1626) sekä Ranskaan (1629 ja 1639). Hänen maalauksensa pääsivät laajalti keräilijöiden suosioon. Hänen kuoltuaan hänen taidekauppansa toimintaa jatkoivat hänen sukulaisensa. Guercino ei muodostanut varsinaista koulukuntaa, joka olisi jatkanut hänen perinteitään, joten hänen vaikutuksensa muihin taiteilijoihin jäi rajalliseksi. Guercinon ensimmäisen elämäkertateoksen laati kreivi Carlo Cesare Malvasia.[1]