Guatemalan historia

Guatemala oli 300–900-luvuilla kukoistaneen mayakulttuurin sydänaluetta.[1] Miradorin laaksossa on jäänteitä noin 200 maya-aikaisesta asutuskeskuksesta, joista 26 oli suurehkoja kaupunkeja.[2] Sademetsien kätköistä ja ylängöiltä on löydetty aiemmin tuntemattomia suuria mayakaupunkeja vielä 2000-luvulla.[3][4]

Vuosina 1523–1524 Espanja valloitti alueen siirtomaakseen.[5]

Ensimmäinen siirtomaa-ajan pääkaupunki Coidad Vieja tuhoutui manjäristyksissä ja tulvissa. Eloonjääneet perustivat Antiquan, joka sekin tuhoutui maanjäristyksissä 1773. Kolmas pääkaupunki, Guatemalan kaupunki, perustettiin 1776.[6]

Siirtomaa-aikana Guatemala oli Espanjan kapteenikenraalin alaisuudessa (Capitanía General de Goathemala), mutta osa Uutta-Espanjaa (nyk. Meksiko). Paikalliset intiaanit tekivät työtä espanjalaisten perustamilla suurilla viljelmillä.[1] Kapteenikenraalikunta ulottui Costa Ricasta Etelä-Meksikoon, josta siihen kuuluivat nykyiset Chiapas ja Tabascon osavaltio.^lähde?

Alueella ei ollut hopeaa tai kultaa, eikä se saanut siirtomaana käydä kauppaa kuin Espanjan kanssa. 15. syyskuuta 1821 Guatemalan eliitti julisti maan itsenäiseksi. El Salvadorin maakunta sai muut Guatemalan alueen maakunnat liittymään Agustín de Iturbiden johtamaan Meksikon keisarikuntaan. Kun keisari Augustin I joutui eroamaan vuoden kuluttua, Guatemala irtautui Meksikosta.

Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica muodostivat Keski-Amerikan yhdysvallat heinäkuussa 1823. 1830-luvulla siihen liittyi Los Altos (nyk. jaettu Guatemalan ja Meksikon kesken). Vuosina 1838–1840 liittovaltion osat julistautuivat yksitellen itsenäisiksi. Guatemala vaati kauan osaa tai koko Belizeä, joka oli aluksi samaa Espanjan siirtomaata, mutta myöhemmin brittien valloittama. Guatemala tunnusti Belizen vasta vuonna 1991.[5]

Pääartikkeli: Guatemalan sisällissota

Guatemalan historiaa sävyttää kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Pieni joukko guatemalalaisia kaappasi Yhdysvaltain CIA:n tukemana vallan vapaasti valitulta vasemmistolaiselta Jacobo Arbenz Guzmánilta 1954 CIA:n operaatio PBSUCCESS:ssa, ja hänet korvasi sotilasdiktaattori eversti Carlos Castillo Armas. Tätä seurasi 36-vuotinen sisällissota, jossa sai surmansa 200 000 siviiliä. Yhdysvallat tuki laajasti sotilasjunttaa ja koulutti maan armeijaa.[7]. Sotilashallitus toisensa jälkeen hallitsi maata. Monet kenraalit äänestettiin vaaleilla presidentiksi. Vaalien rehellisyys kyseenalaistettiin 1950-luvulla niissä esiintyneen epärehellisyyden takia, sillä kaikki maan asukkaat eivät olleet äänioikeutettuja. Toiset kenraalit taas nousivat valtaan kaappaamalla sen. Jos maassa kaudella 1954–1996 olikin siviilipresidentti, tämä oli jollain tavoin armeijan vaikutuksen alla.^lähde?

Sissisota ajoi hallituksen käyttämään murhia poliittisena aseenaan, mikä nosti 1970-luvulla voimakkaat vastareaktiot tukijamaa Yhdysvalloissakin. Yleensä sotilaiden miehittämä hallitus pyrki tukahduttamaan kommunistisen toiminnan lisäksi myös muunlaisen kritiikin, jota esiintyi armeijassakin. Hallituksenvastaiset mielenosoitukset kukistettiin kovin ottein[8], ja poliittiset murhat olivat arkipäivää. Äärioikeiston kuolemanpartiot alkoivat harventaa sissejä ja oppositiomielisiä 1960-luvulla. Vuonna 1968 kidutettiin ja murhattiin vuoden 1958 Miss Guatemala Universe Rogelia Cruz. Cruz kuoli, koska oli nuorten työväenpuoleen johtajan tyttöystävä. Todella paha poliittinen väkivalta alkoi 1970-luvun puolivälin jälkeen, jolloin Yhdysvallat oli jo lakannut viemästä aseita Guatemalaan. Väkivaltaisin kausi osuu vuosina 1978–1983 hallinneiden kenraalien Fernando Romeo Lucas Garcían ja Efraín Ríos Monttin valtakausille. Varsinkin Ríos Monttin aikana hallitus käytti mayaintiaaneja vastaan poltetun maan taktiikkaa, jossa satoja vasemmistosissien tukijoiksi epäillyn alkuperäisväestön kyliä poltettiin.[9] 1980-luvun alussa maailmaa järkytti tieto sadan aseettoman intiaanin surmaamisesta konekiväärein torille, joukkohauta surmattavia varten oli kaivettu jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Guatemalan kartta

Vuonna 1994 valittiin uusi kongressi, johon valittiin aiemmille hallituksille tyypillistä korruptiota vastustamaan pyrkivät FRG ja PAN. Sisällissota päättyi YK:n neuvottelemaan rauhansopimukseen presidentti Álvaro Arzún ja marxilaisen Unidad Revolucionaria Nacional Guatemaltecan välillä vuonna 1996. Vuonna 1992 Rigoberta Menchú sai Nobelin rauhanpalkinnon paljastaessaan hallituksen alkuperäisväestön kansanmurhan.[5] Vuonna 1999 totuuskomissio todisti 42 275 ihmisen kuolleen pääosin valtiollisten tahojen tai valtioon kytköksissä olevien kuolemanpartioiden surmaamina[10].

Lokakuussa 2005 hurrikaani Stan aiheutti runsaita sateita ja tulvia Keski-Amerikassa Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Guatemalassa yhteensä yli 100 000 ihmistä joutui jättämään myrskyn takia kotinsa. Lokakuun lopussa laskettiin, että noin 664 ihmistä on saanut surmansa ja kateissa oli edelleen 844 ihmistä. Tuhoutuneita koteja oli noin 9 000, ja jonkinlaisista vahingoista oli kärsinyt yli 430 000 ihmistä.[11]

4. marraskuuta 2007 pidettyjen presidentinvaalien toisella kierroksella maan uudeksi presidentiksi valittiin sosiaalidemokraatti Álvaro Colom. Hän sai noin 53 prosentin kannatuksen.[5]

• Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-843-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guatemalan historia Wikimedia Commonsissa