Guanidiinihydrokloridi

Guanidiinihydrokloridi
Tunnisteet
CAS-numero	50-01-1
SMILES	C(=N)(N)N.Cl[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava	CH6N3Cl
Moolimassa	95,538 g/mol
Tiheys	1,354[2] g/cm³
Sulamispiste	178,0–178,5 °C[2]
Liukoisuus	veteen 2 150 g/l (20 °C)[3]
	Infobox OKNimi-testi OK

Guanidiinihydrokloridi eli guanidiniumkloridi (CH₆N₃Cl) on guanidiinin hydrokloridisuola. Yhdistettä käytetään biokemiallisissa proteiinitutkimuksissa, orgaanisissa synteeseissä ja tekstiiliteollisuudessa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa guanidiinihydrokloridi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja poolisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin. Guanidiinihydrokloridi on heikko happo.[2]

Guanidiinihydrokloridin guanidiniumioni denaturoi voimakkaasti proteiineja. Tämä johtuu siitä, että se muodostaa vetysidoksia proteiinien aminohappojen amino- ja karboksyyliryhmien kanssa, muuttaa veden liuotinominaisuuksia ja muuttavat proteiinin aminohappojen hydrofobisia vuorovaikutuksia. Tähän johtaa siihen, että proteiinien kolmiuloitteiset sekundääri- ja tertiäärirakenteet hajoavat ja proteiinit denaturoituvat. Guanidiini on niin kutsuttu kaotrooppinen reagenssi.[4][5][6]

Valmistus ja käyttö

Guanidiinihydrokloridia valmistetaan kuumentamalla syanamidin ja ammoniumkloridin välisellä reaktiolla tai kuumentamalla syanogeenikloridia ja ammoniakkia 140–220 °C:n lämpötilaan.[2][4]

Guanidiinihydrokloridia voidaan käyttää guanidiinin aijasta orgaanisten synteesien lähtöaineena tai tekstiilien natistaattisiin käsittelyihin. Pääosin sitä kuitenkin käytetään biokemiallisissa tutkimuksissa proteiinien denaturoimiseen tyypillisesti 6 M:n vesiliuoksena.[2][4][6]

Lähteet

Guanidine Hydrochloride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 26.3.2015.
Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 664. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
Guanidiinihydrokloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 26.3.2015
Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 26.3.2015
Ivano Bertini: Biological Inorganic Chemistry, s. 40. University Science Books, 2007. ISBN 978-1-891389-43-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.3.2015). (englanniksi)
Ulo Langel,Benjamin F. Cravatt,Astrid Graslund,N.G.H. von Heijne,Matjaz Zorko,Tiit Land,Sherry Niessen: Introduction to Peptides and Proteins, s. 106. CRC Press, 2009. ISBN 9781420064124. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.3.2015). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[ncbi-1] Guanidine Hydrochloride – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 26.3.2015.

[alen-2] Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 664. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.

[kemikaalikortti-3] Guanidiinihydrokloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 26.3.2015

[ullmann-4] Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 26.3.2015

[5] Ivano Bertini: Biological Inorganic Chemistry, s. 40. University Science Books, 2007. ISBN 978-1-891389-43-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.3.2015). (englanniksi)

[introduction-6] Ulo Langel,Benjamin F. Cravatt,Astrid Graslund,N.G.H. von Heijne,Matjaz Zorko,Tiit Land,Sherry Niessen: Introduction to Peptides and Proteins, s. 106. CRC Press, 2009. ISBN 9781420064124. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.3.2015). (englanniksi)