Guam

Guam (tšamorroksi Guåhån) on Tyynellämerellä sijaitsevan Mariaanien saariryhmän suurin, 48 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä saari. Se on kuulunut Yhdysvaltain hallintaan Espanjan ja Yhdysvaltain välisestä vuoden 1898 sodasta alkaen, ja se on Yhdysvaltain territorio. Saaren pääkaupunki on Hagåtña (aiemmin Agaña).

Guam
The Territory of Guam
Guåhån
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio  Yhdysvallat
Hallinto
 – hallinnon tyyppi territorio
 – hallinnollinen keskus Hagåtña
 – Kuvernööri Lou Leon Guerrero
Pinta-ala 544[1] km²
Väkiluku (2014) 161 001[1]
 – väestötiheys 295 as./km²
Kielet englanti, tšamorro
BKT (2010) 4,6 miljardia USD[1]
 – asukasta kohti 28 700 USD
Symbolit
 – Motto ”Where America's Day Begins”
 – Kansallislaulu Fanohge Chamoru

Maantiede
Guamin saaren kartta.

Vulkaanista alkuperää oleva Guam on Mariaanien suurin ja luoteisin saari. Saaren pohjoisosa koostuu melko tasaisesta korallikalkkikiviylängöstä, jyrkistä rantakallioista ja kapeasta rantatasangosta, ja alueella on suurin osa saaren makeasta vedestä. Keskiosissa on matalia mäkiä ja eteläosa on vuoristoinen.[2] Guamia ympäröivät miltei kaikkialta koralliriutat.[1] Guamiin kuuluvat hallinnollisesti myös samojen riuttojen sisällä olevat pienet saaret Kookossaari ja Cabrassaari.

Guamin ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät pasaatituulet. Sadekausi on heinäkuun ja lokakuun välillä.[2]

Historia

Guam oli asutettu muiden Mariaanien saarien tapaan noin vuoteen 1500 eaa. mennessä. Saarille asettuneet ihmiset olivat malaijilais-filippiiniläisiä. Arkeologisten todisteiden perusteella Mariaaneille oli vuoteen 800 mennessä kehittynyt monimutkainen yhteiskunta, jolta on jäänyt jäljelle kivipilareita, jotka tukivat yhteistaloja.[3]

Espanjan valtakausi

Ensimmäinen eurooppalainen Guamilla oli todennäköisesti Fernão de Magalhães vuonna 1521. Espanja ilmoitti 1565 omistavansa saaren, mutta pyrki valtaamaan sen vasta 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Espanja alisti saarelaiset valtaansa vuoden 1670 kapinan ja 25 vuotta kestäneen ajoittaisen sodankäynnin jälkeen. Saaren alkuperäisasukkaiden määrä laski sodan sekä eurooppalaisten tuomien tautien takia.[3]

Guam oli Espanjan hallussa vuoteen 1898, jolloin Espanjan–Yhdysvaltain sodan aikana Yhdysvaltain laivaston USS Charleston pommitti Apran satamassa ollutta vanhaa linnoitusta. Espanja luovutti Guamin Yhdysvalloille ja myi 1899 loput Mariaanien saarista Saksalle.[3]

Yhdysvaltain hallinnassa

Japanilaiset miehittivät Guamin toisessa maailmansodassa 12. joulukuuta 1941. Yhdysvallat löi saarelle linnoittautuneet japanilaiset joukot ja valtasi saaren kuukauden kestäneessä Guamin taistelussa lokakuussa 1944. Tämän jälkeen Guam oli merkittävä ilma- ja laivastotukikohta, josta tehtiin hyökkäyksiä Japaniin.[3]

Guamista tuli Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa vuonna 1950 territorio, jota hallinnoi suoraan Yhdysvaltain sisäministeriö. Guam alkoi 1970-luvulla siirtyä hiljalleen edustukselliseen itsehallintaan. Kuvernööri valittiin vaaleilla ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja vuonna 1972 Guamille annettiin oikeus lähettää äänioikeudeton edustaja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Office of Insular Affairsin alaisuuteen Guam siirtyi vuonna 1995.[3]

Andersenin lentotukikohtaa laajennettiin 1990-luvulla, ja siitä tuli vuonna 2000 ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohta, jossa säilytettiin lentokoneesta laukaistavia risteilyohjuksia.[3][2]

Politiikka

Guam on Yhdysvaltain territorio. Sen asukkailla on Yhdysvaltain kansalaisuus, mutta heillä ei ole oikeutta äänestää vaaleissa.[3][1] Guam on geopoliittisesti merkittävä alue. Noin kolmannes saaresta on Yhdysvaltain sotilaskäytössä.[2]

Guamin lakiasäätävä elin on yksikamarinen parlamentti, jossa on 15 jäsentä, joiden virkakausi kestää kaksi vuotta.[3] Parlamentti on vastuussa laeista, jotka koskevat yhteisön turvallisuutta ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Yhdysvaltain liittovaltio hallinnoi muun muassa maahanmuuttoa, kansainvälisiä sopimuksia, joitain merenkulkuun liittyviä asioita, ympäristönsuojelua ja puolustuspolitiikkaa.[4] Guamilla valitaan myös edustaja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Edustajalla on kuitenkin rajoitetut äänestysoikeudet.[3] Vuodesta 2019 lähtien edustajana on toiminut Michael San Nicolas, joka edustaa demokraatteja.[5]

Toimeenpanovalta Guamilla on kuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallansa.[4][3] Vuodesta 2019 alkaen Guamin kuvernöörinä on toiminut Lou Leon Guerrero.[6]

Guamin lainsäädäntö perustuu Yhdysvaltojen järjestelmään, ja liittovaltion yhteiset lait ovat voimassa.[1]

Kunnat
Guamin hallinnollinen jako

Guam on jaettu 19 kuntaan, joita kutsutaan kyliksi. Kylät ovat:

 
  • Mongmong‑Toto‑Maite
  • Piti
  • Santa Rita
  • Sinajana
  • Talofofo
  • Tamuning
  • Umatac
  • Yigo
  • Yona

Talous
Apran satama ja lentokenttä Guamin länsirannalla.

Guamin talous on riippuvainen saarella olevien Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston tukikohtien tuomista tuloista, joiden ansiosta guamilaisten elintaso on korkea. Suunnitelmat neljän tukikohdan sulkemisesta herättävät pelkoa työttömyyden kasvamisesta saarella. Guam on Havaijin jälkeen tärkein matkailukohde Tyynellämerellä.[2]

Suurimmat työllistäjät ovat palvelu- ja matkailuala ja hallinto.[2]

Guamin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Japani, Singapore, Etelä-Korea, Hongkong ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Guamin merkittävin luonnonvara on kala. Merkittävimmät tulot tulevat matkailusta ja läpikulkusatamasta.

Väestö
Guamin väestökehitys

Tšamorrot ovat saaren suurin etninen ryhmä ja heitä on 37,1 % väestöstä. Muut suuret ryhmät ovat filippiiniläiset (26,3 %), muilta Tyynenmeren saarilta kotoisin olevat (11,3 %) ja valkoihoiset (6,9 %).[1]

Guamin viralliset kielet ovat englanti ja tšamorro.[7] Vanhempi väestö, joka asui saarella toisen maailmansodan aikana, osaa myös jonkin verran japania.[8]

Valtaosa asukkaista (75 %) on katolisia. Yli 50-vuotiaista katolilaisia on jopa 99 %.[9]

Kulttuuri

Guamilainen kulttuuri on monimuotoista, sillä saarella elää melko suuria kiinalais-, japanilais-, filippiiniläis- ja korealaisyhteisöjä sekä monia ihmisiä, jotka ovat lähtöisin Yhdysvaltain mantereelta. Ennen toista maailmansotaa asukkaiden tavat ja perinteet muistuttivat huomattavasti 1800-luvun Espanjaa. Jokaisessa kylässä juhlittiin kylän suojeluspyhimystä.[3]

Perinteistä tšamorrokulttuuria on pyritty elvyttämään 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kulttuurin elvyttämiseksi on perustettu useita julkisia ja yksityisiä ryhmiä, jotka edistävät musiikkia, tanssia ja muita perinteisiä taidemuotoja.[3]

Lähteet
  1. CIA Factbook - Guam Central Intelligence Agency (CIA). Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  2. Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 122. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  3. Guam | History, Geography, & Points of Interest Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 16.10.2022. (englanniksi)
  4. Government GEDA, Inc. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)
  5. About Mike Representative Michael San Nicolas. 3.12.2012. Viitattu 20.12.2022. (englanniksi)
  6. Guam ushers in era of change and responsibility RNZ. 5.2.2019. Viitattu 16.10.2022. (englanniksi)
  7. Salas, Marilyn: Language Maintenance: The Case of Guam (pdf) (s. 115) Directions: Journal of Educational Studies. (englanniksi)
  8. Language 2022. The Official Website for Visitor Information. Viitattu 16.10.2022. (englanniksi)
  9. Introduction: Chamorro and Spanish roots define Guam's Catholic, island culture Catholics & Cultures. 18.4.2018. Viitattu 16.10.2022. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.