Grisaille

Grisaille (grɪʼzaɪ, -ʼzeɪl; ranska: gris, harmaa, ranskan ääntäminen: /ɡʁi.zaj/) tarkoittaa maalaustapaa, jossa maalataan valöörejä painottaen harmaasävyillä mustasta valkoiseen, joskus ruskehtavilla sävyillä. Grisaille on 'harmaata harmaalle' -maalausta. Muita nimityksiä ovat harmaasävymaalaus.[1] Grisaille on monokromaattista eli yksiväristä maalausta, joskin monokromaattiset maalaukset eivät ole välttämättä mustavalkoisia tai valööreihin perustuvia.

Andrea del Sarto: Battesimo Della Gente, harmaalla ja ruskealla vuosina 1511–26 maalattu grisaillefresko Chiostro dello Scalzossa Firenzessä.
Leonardo da Vincin draperiatutkielma istuvaa figuuria varten, noin 1470. Temperamaalaus 26.6 x 23.3 cm, Louvre Pariisi.
Jean Auguste Dominique Ingres: Odalisque en Grisaille

Maalaustapaa käytetään monesti alusmaalauksena, jolloin päälle laseerataan läpikuultavia värikerroksia. Grisaillea on käytetty myös marmorin jäljittelemiseen.[2] Moderni esimerkki grisaillesta on Pablo Picasson maalaus Guernica.

Muussa kuin maalaustaiteessa grisaille on silkkisen tai puolisilkkisen kankaan nimitys.[3]

Historiaa

Ensimmäisiä grisaille-maalauksia olivat sisterssiläisluostarien lasimaalaukset 1100-luvulla.[2] Grisaillea käytettiin paljon maalausten suunnittelussa ja alusmaalauksissa 1300-luvulla, ja alankomaalaisessa maalaustaiteessa 1400-luvulla. Erityisen suosittua grisaille oli Ranskassa 1800-luvulla.[4]

Alusmaalauksena käytettäessä grisaillessa maalataan ensin vaaleusasteet ja muodot. Kerrosmaalauksen toisessa vaiheessa lisätään kullekin alueelle halutut pintavärit. Värit ovat tavallisesti läpikuultavia lasuureja.[5]

Grisaillen uusi tuleminen ja manga

Grisaille on tullut uudelleen muotiin nykyaikana. Grisaille-tekniikka helpottaa vaaleiden ja tummien alueiden suhteiden kuvaamista. Materiaalien vaikutus näkyy helpommin, samoin se, että hyvinkin vaaleassa pinnassa saattaa olla melko tummia kohtia ja tummissa pinnoissa hyvinkin vaaleita kohtia.[6]

Muun muassa manga-sarjakuvissa sovelletaan grisaillen tyyppistä työskentelyä kerrosmaalauksena. Aiheesta maalataan ensin valöörihahmotelma, jonka päälle lisätään lopulliset värit. Esimerkiksi Hiroki Mafuy käyttää tätä maalaustapaa.[6]

Lähteet
  1. Leena Valkeapää: Taidehistorian sanasto (PDF) 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 8.8.2009.
  2. Taiteen pikkujättiläinen, s. 186. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  3. Lauri Hendell-Auterinen, Mauno Jääskeläinen: Sivistyssanakirja 9. p., Otava 1964.
  4. Coloria: Harmaa
  5. Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 117. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja. ISBN 951-0-10053-6
  6. Reima Mäkinen: Mangan värit – Sarjakuvan värittäjän käsikirja. Lilith, 2009. ISBN 978-951-98810-3-4. s. 88

    Aiheesta muualla
    Maalaustekniikat
    Sideaineen mukaan:
    Maalauspohjan mukaan:
    Värinlevitystavan mukaan:
    Maalausjärjestyksen mukaan:
    Maalaustyylin mukaan:
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.