Grigore Niculescu-Buzești

Grigore Niculescu-Buzești (1. elokuuta, 1908 Sarata, Romanian kuningaskunta – 12. lokakuuta, 1949 New York, Yhdysvallat) oli romanialainen poliitikko, joka toimi sodan aikaisen diktaattorin Ion Antonescun vallasta syöksemisen jälkeen maansa ulkoministerinä syksyllä 1944.[1]

Grigore Niculescu-Buzești
Romanian ulkoministeri
23. elokuuta 1944 – 3. marraskuuta 1944
Edeltäjä Mihai Antonescu
Seuraaja Constantin Vișoianu
Henkilötiedot
Syntynyt1. elokuuta, 1908
Sarata, Romanian kuningaskunta
Kuollut12. lokakuuta 1949 (41 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Ammatti diplomaatti, poliitikko
Puoliso Ecaterina Stirbei (1902-1946)
Tiedot
Puolue Kansallinen talonpoikapuolue (1945-1946)

Grigore Niculescu-Buzești syntyi nykyisen Ukrainan alueella Saratassa, historiallisessa Bessarabiassa Budžakin alueella. Hän opiskeli Bukarestin yliopistossa ja valmistui vuonna 1929 sen oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Sen jälkeen 1930-luvulla hän työskenteli Romanian ulkoministeriön palveluksessa sijoituspaikkoinaan Romanian Kansainliiton lähetystö Genevessä 1933-1935, Tukholman lähetystö 1937-1939 ja Riian lähetystö 1939-1940. Kotimaahan palattuaan hän toimi Bukarestissä ulkoministeriössä osastopäällikkönä.[1] Lähetystöneuvos Niculescu-Buzești vieraili vuonna 1943 Helsingissä Romanian valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa solmittaessa Suomen ja Romanian välistä kauppasopimusta.[2]

Niculescu-Buzești toimitti roolissaan tietoja nuorelle kuningas Mikaelille ja hänen lähipiirilleen ohi vallassa olevan marsalkka Antonescun. Kuninkaan lähipiiriin kuuluivat mm. prinssi Barbu Știrbey, jonka tyttären kanssa Niculescu-Buzești oli naimisissa. Hänen lankonsa oli Romanian salaisen palvelun silloinen päällikkö.[1] Kuningas Mikael vangitutti marsalkka Antonescun 23. elokuuta 1944, jonka jälkeen uudeksi pääministeriksi nimitettiin kenraali Constantin Sănătescu ja ulkoministeriksi Niculescu-Buzești.[3] [4] Hallitus oli lyhytikäinen, sillä sen korvasi reilua kuukautta myöhemmin uusi kommunistien kasvanutta valtaa myötäilevämpi kenraali Nicolae Rădescun hallitus. Niculescu-Buzeștin ura Romanian ulkoministeriössä päättyi keväällä 1945, jolloin kommunistien tukema Petru Groza muodosti hallituksen ja erotti mm. Niculescu-Buzeștin ulkoministeriöstä[1], joka liittyi toukokuussa 1945 Iuliu Maniun johtaman oppositiopuolueen Kansallisen talonpoikapuolueen (PNT) jäseneksi[1]. Opposition toiminnan vaikeutumisen vuoksi Niculescu-Buzești lähti maasta vuoden 1946 lopulla ja siirtyi maanpakolaisuuteen Sveitsiin.[1] Kommunistien otettua vallan Romaniassa Niculescu-Buzești oli poissaolevana syytettyjen penkillä yhdessä mm. puoluejohtaja Iuliu Maniun sekä oikeudesta poissaolevien entisten ulkoministerien Grigore Gafencun ja Constantin Vișoianun kanssa marraskuussa 1947 saaden 10 vuoden vankeustuomion.[5]

Vuoden 1947 lopussa kuningas Mikael oli pakotettu poistumaan myös maasta. Niculescu-Buzești keskusteli hänen kanssaan kansallisen komitean muodostamisesta, jossa olisi edustettuna Romanian talonpoikaispuolue, liberaalit ja sosiaalidemokraatit. Myös maanpakoon lähtenyt kenraali Nicolae Rădescu oli toiminnan johtaja.

Leukemiaa sairastanut Niculescu-Buzești kuoli lokakuussa 1949 New Yorkissa 41-vuotiaana.

Lähteet
  1. Grigore Niculescu-Buzeşti Enciclopedia Romaniei. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
  2. Suomen ja Romanian kaupallinen sopimus. Helsingin Sanomat, 20.8.1943, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
  3. Victor Rădulescu-Pogoneanu: Dezvăluiri despre 23 august. Cum l-am arestat pe Mareșal historia.ro. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
  4. Romania luopunut sodasta. Helsingin Sanomat, 24.8.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
  5. Juliu Maniu tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Helsingin Sanomat, 12.11.1947, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.1.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.