Griffon bleu de gascogne

Griffon bleu de gascogne, sananmukaisesti "sininen gascognengriffoni", on ranskalainen koirarotu. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 12. suosituin paikallinen rotu[1] - listauksessa se on 13. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi. Rotu on kuitenkin sinisistä gascognelaisista ajokoiraroduista (griffon bleu de gascogne, isogascognenajokoira, pienigascognenajokoira ja gascognenbassetti) harvinaisin ja mahdollisesti jopa kaikista ranskalaisista ajokoirista harvinaisin.[2]

Griffon bleu de gascogne
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa ei rekisteröity yhtään
Alkuperäinen käyttö jäniksen metsästys, villisian jäljestys
Nykyinen käyttö metsästys
Muita nimityksiä Blue Gascony Griffon, Blauer Griffon der Gascogne, grifón azul de Gascuña
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#32
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 50–57 cm;
narttu 48–55 cm
Väritys blue roan tan-merkein

Ulkonäkö
Gascognengriffoni näyttelyssä Besanconissa.

Griffon bleu de gascogne on maatiaismainen ja tukevarakenteinen. Kallo on hieman kaareva, otsapenger ei kovin korostunut. Silmät ovat soikeat ja väriltään tumman kastanjanruskeat. Korvat ovat riippuvat ja sopusuhtaisesti kiertyneet. Kuononsilta on joko hieman kaareutunut tai suora. Kirsu on suuri ja musta. Purenta on leikkaava. Selkä on lyhyt ja lujarakenteinen. Alalinja on hieman ylösvetäytynyt. Koira kantaa häntäänsä sapelin muodossa. Karvapeite on karkea, kova ja pörröinen. Väritys koostuu mustista ja valkoisista laikuista ja täplityksestä, antaen liuskeensinisen vaikutuksen. Silmien yläpuolella, poskissa, huulissa, korvien sisäpuolella, raajoissa ja hännän alla on tan-merkit. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–57 cm ja narttujen 48–55 cm välillä.[3]

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on valpas, jopa levoton, ja omistajaansa kiintyvä. Sitä kuvaillaan monikäyttöiseksi metsästyskoiraksi, joka soveltuu sekä jäniksen metsästykseen että villisian jäljitykseen.[3]

Alkuperä

Rotu sai alkunsa kun Pyreneitten alueella risteytettiin keskenään griffoni[3] - todennäköisesti korthalsingriffoni[2] - ja pienigascognenajokoira[3][2]. Se ehti lähes kuolla sukupuuttoon, mutta sittemmin sen elvytys on tuottanut tulosta.[3]

Lähteet
  1. LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  2. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 76-77. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  3. Blue Gascony Griffon: Breed Standard. Federation Cynologique Internationale. Haettu 1.2.2019.

    Katso myös
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.