Grenoble

Grenoblen kaupunginhallituksen mukaan kaupunkia uhkaavia luonnon riskejä ovat tulvat, maanvyörymät, metsäpalot, sään aiheuttamat katastrofit sekä maanjäristykset.

Tulvariski

Tulvariski on Grenoblen alueella suuri, sillä alue sijaitsee vuoristojokien Isèren ja Dracin yhtymäkohdassa. Jokiin rakennettiin padot vähitellen 1500- ja 1900-lukujen välillä ja niitä huolletaan jatkuvasti. Kaupunki hyväksyi suunnitelman tulvariskin ennaltaehkäisemiseksi (Le Plan de Prévention du Risque Inondation, PPRI) vuonna 2007. Suunnitelmassa Grenoble kuvattiin suojattomaksi mahdollisten suurtulvien sattuessa pohjaveden korkeuden nousun ja viemäriverkoston takaisinvirtauksen vuoksi.

Maanvyörymäriski

Grenoblen kaupungissa maanvyöryjen ja irtolohkareiden vaara keskittyy Bastillen linnoitukseen, joka sijaitsee kunnan ainoassa vuoristoisessa osassa. Riskialueiden valvonta perustuu useisiin geoteknisiin tutkimuksiin. Grenoblen kaupunkisuunnitelman (Plan Local d’Urbanisme, PLU) osana tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että maanvyöryt, vuorilta putoilevat irtolohkareet, sortumat ja luolien romahdukset ovat alueella tyypillisiä.

Metsäpaloriski

Kuten maanvyöryjä, myös metsäpaloja esiintyy ennen kaikkea Mont Rachais -vuoren etelärinteellä sijaitsevalla metsäisellä Bastillen alueella, joka ulottuu kolmen kunnan alueelle Grenobleen, Saint-Martin-le-Vinoux’n sekä la Troncheen. Metsää hoidetaan säännöllisesti metsäpalojen nopean leviämisen ehkäisemiseksi. Myös alueen kulkuväyliä huolletaan, jotta apu pääsisi vaivatta perille.

Sääkatastrofit

Grenoblen kaupunki ja sen ympäryskunnat sijaitsevat laaksossa, mikä aiheuttaa paikallisia sääilmiöitä, kuten tuhoisia voimakkaita tuulia, helleaaltoja ja kovia pakkasjaksoja.

Maanjäristysriski

Koko Grenoblen alue kuuluu luokkaan 4 seismisellä asteikolla.

Grenoblen kaupunki ympäröitiin 200-luvulla muureilla yhdeksän hehtaarin suuruiseksi alueeksi. Nykyinen katuverkko on peräisin keskiaikaisesta kaupunkikuvasta, jossa kapeiden teiden muodostamasta epäsäännöllisestä verkostosta on uloskäynti tasangolle ja Isère-joen ylittävälle sillalle. Kaupungissa ei kuitenkaan ole juuri säilynyt keskiaikaisia rakennuksia, lukuun ottamatta katedraalia ja kollegiaattikirkkoa. Muurien laajennukset eivät muuttaneet kaupunkikuvaa, joskin niistä johtuneet arkkitehtoniset uudistukset ovat näkyneet myös rakennuksissa. Muurien suojaama alue laajentui vähitellen linnoitusten kehittymisen myötä, erityisesti 1500–1600 -luvuilla. Kaupungin pinta-ala kasvoi Lesdiguières-herttuoiden aikana (1591–1606) 36 hehtaariin ja heitä seuranneiden Créqui-aatelisten aikana (1640–1675) vuoden 1651 tulvasta huolimatta 45 hehtaariin.

1700-luvun lopussa Grenoblen noin 20 000 ihmisen asutuskeskus muodosti pikkukaupungin Chartreusen juurelle. Ympäröivät kylät yhdistyivät kaupunkiin tieverkon avulla, joka pysyi lähes muuttumattomana toisen maailmansodan loppuun asti.

Grenoble ja sen lähikunnat alkoivat kehittyä merkittävästi 1800-luvulla, kun kenraali Haxo rakennutti vanhan kaupungin eteläpuolelle 50 hehtaarin kokoisen uuden linnoituksen. Place de Verdun -aukiolle (ent. Place d’Armes) vievät keskiaikaiset kadut korvattiin nykyaikaista ruutukaavaa noudattavilla kaduilla. Place de Verdun -aukion ympärille puolestaan rakennettiin Grenoblen kasvavaa mahtia symboloivat rakennukset, kuten sotilasyhdistys (alun perin tykistökoulu, vuodelta 1858), vuoristojoukkojen palatsi (1862), prefektin hallintorakennus (1866), kirjastomuseo (1870) sekä yliopiston päärakennus (1875–1879).

Kaupungin länsipuolella Isèren sivujoen Dracin yli rakennettiin vuonna 1828 riippusilta, ja rautatie saatiin vuonna 1858. Rautatieasema sijoitettiin ministeriön päätöksellä kaupungin ulkopuolelle. Nämä uudistukset edistivät työpaja- ja työläiskaupunginosan syntymistä kaupungin muurien ulkopuolelle.

Grenoble vuonna 1929.

Väestön ja teollisuuden kasvun myötä Grenoble laajentui kaupungin muurien ulkopuolelle ja linnoituksia päätettiin siirtää vuoden 1870 Ranskan ja Preussin välisen sodan jälkeen. Alun perin suunniteltiin muurien rakentamista Drac-joelle asti, mutta lopulta uusi linnoitusvyöhyke päätettiin pystyttää koko Grenoblen ympärille. Tämän vuoksi itäisen tehdasalueen (nyk. Chorier-Berriat) paikalle vanhan kaupungin ja työläiskortteleiden väliin alettiin 1890-luvulla rakentaa uutta keskustaa. Victor Hugo-aukiolta lähtevät uudet kadut suunniteltiin yhdistämään kaupungin eri osat toisiinsa ja niitä reunustamaan rakennettiin uudenaikaisia haussmann-tyylisiä rakennuksia.

Koska Grenoblen väestö ja teollisuus jatkoivat kasvuaan, uusia kaupunginosia nousi linnoitusten eteläpuolelle (mm. Bajatière, Eaux Claires, Alliés-Alpins) sekä naapurikuntiin. Kaupungin eteläiset muurit purettiin vuoden 1925 maailmannäyttelyn takia ja myöhemmin niiden paikalle rakennettiin Grands Boulevards -kaupunginosa.

Toisen maailmansodan jälkeen Grenoblen kasvu jatkui edelleen. Grenoble ja sitä ympäröivät kunnat muodostivat nyt yhtenäisen kaupunkialueen. Kasvavaan asunnontarpeeseen vastattiin rakentamalla useisiin kuntiin suuria julkisesti rahoitettuja vuokra-asuntoalueita. Lisäksi yliopiston kehittyminen johti yhtenäisen kampuksen rakentamiseen Isère-joen rantaan.

Vuonna 1968 järjestettyihin kymmenensiin talviolympialaisiin valmistauduttiin luomalla yhtenäinen tie- ja rautatieinfrastruktuuri, joka myös selkeytti kaupungin rakennetta. Tätä seurasi useiden tuhansien asuntojen ja palveluiden rakentaminen. Uudet rakennukset sopivat hyvin aiempaan kaupunkikuvaan, vaikka ne olivatkin keskenään tyyliltään erilaisia. Grenoblen ja Eschirollen väliselle alueelle rakennettiin toiseksi keskustaksi Villeneuven kaupunginosa, jonka tarkoituksena oli tarjota eteläisten kaupunginosien asukkaille palvelut, joita ei voitu sijoittaa vanhaan keskustaan. Ulkoisesti Villeneuve eroaa selkeästi muista kaupunginosista, sillä se edustaa uutta kaupunkiarkkitehtuuria.

Bonnen ekokaupunginosa puistoineen edustaa 2000-luvun kaupunkikuvaa.

Grenoblen vanhoja kaupunginosia alettiin kunnostaa talouskasvun aikana 1960- ja 1970-luvuilla. Aluksi vanhaan kaupunkikuvaan kokeiltiin yhdistää uudenlaista arkkitehtuuria (keskusta sekä Rue de la République -kadun ympäristö ja kaupunginosat Mutualité/Bir-Hakeim ja Île Verte), mutta kokeilu ei miellyttänyt grenoblelaisia, joten uudistusta jatkettiin vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Koska Grenoblen autoliikenne lisääntyi 1970-luvun alussa, julkista liikennettä uudistettiin muun muassa rakentamalla raitiolinja. Samalla uudistettiin vanhojen kaupunginosien ja naapurikuntien rakennetta. Uuden kaupan ja hallinnon keskuksen, Europolen, rakennustöiden yhteydessä 1990-luvulla tehtiin uudistuksia myös naapurikaupunginosissa. Kaupunkikuvaa ei tuolloin kuitenkaan muutettu. Keskeiset hallinnolliset elimet, kuten oikeustalo sekä yliopiston tutkimusyksiköt, sijoitettiin Grenoblen läntiselle alueelle.

Uusi ekokaupunginosa Bonne edustaa 2000-luvun kaupunkikuvaa, joka yhdistää kestävän kehityksen periaatteet ja uuden kaupunkirakentamisen. Bonne rakennettiin vanhan kasarmin paikalle ja se on Ranskan ensimmäinen ekokaupunginosa. Vuonna 2009 se sai Ranskan ympäristöministeriön myöntämän ekokaupunginosien Grand Prix -palkinnon.

Kartta Grenoblen kaupunginosista.

Grenoble koostuu lukuisista kaupunginosista, joista tärkeimmät ovat Bastille, Saint-Laurent, Esplanade, Île Verte, Chorier-Berriat, Europole, Polygone scientifique, Notre-Damen ja Hyper-centren muodostama historiallinen keskusta, Grands Boulevards, Eaux Claires, Vigny-Musset, Capuche, Exposition-Bajatière, Alliés-Alpins, Teisseire, Village Olympique, Villeneuve, Alpexpo-Grand’place sekä Le Rondeau.

Grenoblesta ja sen lähiympäristöstä, erityisesti Rabot-vuorelta, on tehty useita esihistoriallisia löytöjä, jotka todistavat Grenoblen toimineen kulkureittinä ja ehkä jopa palvelleen asuinpaikkana neoliittisella ja pronssikaudella. Arkeologisia löytöjä on kuitenkin tehty suhteellisen vähän, sillä muun muassa Chartreuse-vuorilta virtaavat vedet ovat vieneet mukanaan lähes kaikki arkeologiset jäänteet.

Grenoblen ja Isèren museoiden arkeologisen ja historiallisen keskuksen arkeologin Alan Montjoyen mukaan ensimmäiset asutukset ilmestyivät neoliittisella kaudella lähinnä Vercors-vuorten alimmille rinteille ja myöhemmin kalkoliittisella kaudella myös Chartreuse-vuorten rinteille Grenoblen solaan.

Tutkijoiden mukaan Grenoblen kautta on käyty vaihtokauppaa pronssikaudelta alkaen. Yksinkertainen vaihtokauppa kehittyi ja kasvoi rautakaudella La Tènen kulttuurin päättymiseen asti. Arkeologisten tutkimusten ansiosta on voitu tunnistaa useita tältä kaudelta peräisin olevia asumuksia kaikkialla Grenoblen ympäristössä ja Grésivaudanin laaksossa. Varsinaisella Grenoblen maaperällä on kuitenkin tehty vain yksittäisiä löytöjä viime vuosisadan lopussa.

Ensimmäinen maininta Grenoblesta on peräisin vuodelta 43 eKr. Alkujaan se oli vaatimaton Cularo-niminen gallialaiskylä (vicus), kyläpahanen väylällä, jota roomalaiset käyttivät kulkiessaan Italian ja Wienin väliä Montgenèvren kautta. Diocletianuksen ja Maximianuksen aikana (284–293) kylä kasvoi ja saavutti hallinnollisen keskuksen aseman keisari Gratianuksen oletetun vierailun seurauksena vuonna 379. Tällöin se sai uuden nimen, Gratianopolis. Roomalaisten joukot viipyivät siellä yhtenään, ja hiippakunta se on todistetusti ollut viimeistään vuodesta 381, jolloin ensimmäisenä piispana toimi Domnin.

Tähän liittyvä artikkeli: Toinen puunilaissota

Hannibal ylittämässä Alppeja vuonna 218 eKr. (Münchener Bilderbogen).

Useat Antiikin historiaan erikoistuneet tutkijat ovat kertoneet karthagolaisen sotapäällikön, Hannibalin, kulkeneen Grenoblen laakson läpi joko seuraten Isère-jokea tai ylittämällä Vercors-vuoret lännestä itään.

Brittiläisen Newcastlen yliopiston muinaishistorian emeritusprofessori John Francis Lazenby on kirjoittanut teoksen kuuluisan valloittajan Hannibal Barcan sotaretkestä. Kirjassaan hän esittää teorian, jonka mukaan Hannibal ylitti Alpit kelttiläisten Allobrogien vastustuksesta huolimatta.

Lazenbyn mukaan Hannibalin tarkoitus ei ollut ylittää Isèreä, minkä vuoksi hän kulki joukkoineen joen vasenta rantaa. Hannibal kuitenkin joutui Saint-Nazaire-en-Royansin ohitettuaan kulkemaan La Bournen solan kautta tuon aikaisten vaikeiden kulkuolosuhteiden vuoksi. Hannibalin leiri sijaitsi tiettävästi lähellä nykyistä Choranchen kylää. Sieltä hänen reittinsä kulki Isère-joen suuntaisesti vieden Grenobleen Sassenagen ja Noyareyn välillä sijaitsevan tieosuuden kautta.

Eräiden muiden historioitsijoiden mukaan tämä mahtava karthagolainen kenraali ja strategi olisi mahdollisesti kulkenut Montaudin kautta ja jatkanut Isère-joen suuntaisesti nykyisten Veurey-Voroizen, Sassenagen ja Grenoblen alueiden kautta ennen kuin hän pääsi ylittämään Grésivaudanin laakson takaiset Alpit. Tätä teoriaa ei ole voitu sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan, koska Montaudissa tai sen välittömässä ympäristössä ei ole tehty arkeologisia löydöksiä, kuten aseita tai luita. Niinpä on mahdollista, että Hannibal todella ylitti Alpit.

Erään uudemman (2009) tutkimuksen mukaan Hannibal ei kulkenutkaan Grenoblen pohjoispuolta vaan Chartreusen länsirinnettä päästäkseen Petit Saint Bernardin solaan. Esihistorioitsija Aimé Bocquet perustaa väitteensä asutustietoihin kolmannelta vuosisadalta eKr.

Dauphinien vaakuna.

François de Bonne (1543–1626), ensimmäinen Lesdiguières-herttua.

Grenoblen merkitys kasvoi vasta 1000-luvulla, kun Albons-kreivit (myöh. Viennen dauphinit) tekivät siitä kreivikuntansa (myöh. Dauphinén kunta) pääkaupungin. Grenoblesta tuli siten Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan osa. Grenoble koki pahimman tulvansa, oikean vedenpaisumuksen, vuonna 1219 erään Romanchen laakson luonnonpadon murruttua.

Myöhempien sukupolvien dauphinit perustivat kaupunkiin yliopiston vuonna 1338 ja Dauphinien tuomioistuin (le Conseil delphinal), joka käsitteli sotilaallisia asioita, siirtyi Grenobleen vuonna 1340. Satavuotisen sodan aikana Dauphin-aatelisto osallistui Englannin ja sen liittolaisten vastaisiin sotatoimiin.

Dauphinén mukana Grenoble liitettiin osaksi Ranskan kuningaskuntaa vuonna 1349, jolloin siitä tuli maakuntansa pääkaupunki. Kaupunkiin perustettiin parlamentti eli aatelin hallitsema tuomioistuin vuonna 1453, ja parlamenttikaupungin mainetta pönkitti dauphinin, tulevan kuningas Ludvix XI:n, läsnäolo. Kaupunkiin myös perustettiin varuskunnan päämaja Savoijin herttuakunnan rajalle, ja se vahvisti asemaansa maakuntansa pääkaupunkina.

Dauphin-aatelisto kunnostautui italialaissotien aikana. Erityisesti Bayardina tunnetusta ritarista (oik. Pierre Terrail de Bayard) kerrotussa legendassa (Très joyeuse et très plaisante histoire du gentil seigneur de Bayart, le bon chevalier sans peur et sans reproche, vapaasti suom. ‘Erittäin iloinen ja hauska tarina mukavasta herra Bayartista, pelottomasta ja moitteettomasta ritarista’) ruumiillistuivat kaikki ritareiden edustamat arvot.

Katolisten ja protestanttien välillä käytyjen hugenottisotien joukkomurhat ja hävitys olivat kova koettelemus grenoblelaisille. Hugenottisodat päättyivät Lesdiguièresin herttuan voittoon vuonna 1590, jolloin hän sai hallintaansa sekä Grenoblen kaupungin että Dauphinén hallinnon. Herttua teki Grenoblessa huomattavia muutoksia. Kaupunki kasvoi ja Bastillen linnoituksen ytimeen kuuluvan Tour de l’Isle -tornin ensimmäinen suojamuuri rakennettiin.

Grenoblessa 7.6.1788 muistetaan Ranskan vallankumousta enteilleestä mellakasta. Mellakka sai alkunsa, kun Grenoblen aatelin hallitsema parlamentti, Dauphinén korkein tuomioistuin, asettui vastustamaan kuninkaallista julistusta, jonka tarkoituksena oli perustaa maakunta- ja kunnallishallitukset ja saada kaikki säädyt maksamaan veroa. Dauphinén tuomioistuin huolestui, koska uudistus uhkasi rajoittaa sen valtaa.

Tuona lauantaina arviolta 10 000 kapinallista puolusti Dauphinén virkamiehiä kuninkaallisia joukkoja vastaan. Clermont-Tonneren herttua oli määrännyt virkamiehet poistumaan kaupungista, mutta väkijoukon avustuksella he palasivat Dauphinén oikeustaloon. Väkijoukon tarkoituksena oli vallata kanslia ja polttaa kuninkaan määräys, mutta Dauphinén tuomioistuimen puheenjohtaja Albert de Bérulle vastusti näitä toimia. Kiitettyään väkijoukkoa virkamiesten puolustamisesta hän pyysi grenoblelaisia palaamaan koteihinsa.

Mellakan nimi, La Journée des Tuiles eli “kattotiilien päivä”, on peräisin mellakkaan liittyneestä tapauksesta, joka sai alkunsa, kun Grenette-aukiolle kokoontunutta ihmisjoukkoa hillitsemään tullut kuninkaan kaarti haavoitti hyökkäyksessä vanhusta pistimellä. Veren nähdessään hurjistunut kansa alkoi irrottaa katukiviä. Osa grenoblelaisista nousi talojen katoille ja alkoi heitellä kattotiiliä ja katukiviä sotilaiden päälle.

Tapahtumien seurauksena tehtaanjohtaja Claude Perier kutsui Dauphinén säädyt koolle 21.7.1788 omistamansa Vizillen linnan Jeu de paume -pallohuoneeseen. Ranskan säätyjen vuoden 1789 yleiskokousta edeltänyt Dauphinén maakunnan säätykokous pidettiin useissa vaiheissa, viimeiseksi Romans-sur-Isèressä 1.12.1788–16.1.1789.

Alexandre Debellen La journée des tuiles (1788) (Ranskan vallankumouksen museo).

Grenoblelaiset ovat aina olleet poliittisesti ja sosiaalisesti edistyksellisiä. Esimerkiksi La Journée des Tuiles -mellakassa nähtiin ensimmäiset merkit tulevasta vallankumouksesta.

G. Brunon oppikirjassa Le Tour de la France par deux enfants, vuoden 1904 painos. (Taiteilijan näkemys Isèren rannoista Grenoblessa). ”Isère-joki jakaa 68 000 asukkaan kaupungin kahtia. Jokea reunustavat molemmin puolin suurenmoiset rantakadut. Grenoble, samoin kuin Valence ja Vienne, tunnetaan hansikas- ja nahkateollisuudestaan. Grenoblen lähellä sijaitsee upealla paikalla Grande-Chartreusen luostari, jossa myydään Chartreuse-likööriä.”

Grenoblelaiset hansikastehtailijat perustivat työläisilleen 1.5.1803 Ranskan ensimmäisen työntekijöiden etujärjestön. Tätä seurasi samankaltaisten järjestöjen perustaminen esimerkiksi suutareille, kutojille, kangastehtaan työntekijöille ja verhoilijoille. Grenoblessa saivat alkunsa myös ensimmäiset naisten etujärjestöt vuonna 1822. Järjestöillä oli yhteiset tavoitteet ja niiden toimistot sijaitsivat samassa rakennuksessa. Järjestöt suojasivat työläisiä ja heidän perheitään sairauden varalta maksamalla heille avustuksia järjestön jäsenyyttä ja kuukausimaksua vastaan. Jotkut etujärjestöt maksoivat myös työttömyyskorvausta ja jopa eläkettä. Tällainen ennakoiva järjestelmä koski vain osaa työläisistä, ja kaikkein vähäosaisimmat jäivät sen ulkopuolelle.

Toisen maailmansodan aikana grenoblelaiset kunnostautuivat vastarintaliikkeen toiminnassa. Saksalaiset miehittivät kaupungin vuonna 1943, jonka jälkeen nähtiin väkivaltaisia yhteenottoja, kuten sarja vastarintaliikkeen tärkeimpien johtajien pidätyksiä ja murhia. Vastarinnan uskaliaita toimia olivat esimerkiksi räjäytykset Bonnen kasarmilla ja tykistön ampumaharjoitusalueella. BBC:n radiotaajuudella vastarintaliike Vapaa Ranska (la France libre) antoi Grenoblelle lisänimen Capitale des Maquis, vastarinnan pääkaupunki. Kiitoksena osallistumisesta Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan, kenraali de Gaulle jakoi kaupungille 4.5.1944 Ordre de la Libération -kunniamerkin.

Ranskan ensimmäinen perhesuunnittelukeskus avattiin Grenoblessa 10.6.1961. Tämä oli tärkeä vaihe taistelussa vapaaehtoisen ja suunnitellun äitiyden puolesta.

Vuonna 2002 saatiin osoitus grenoblelaisten aktiivisuudesta, kun kaupunkilaiset lähtivät sankoin joukoin kaduille mielenosoituksiin vastustamaan presidentinvaalien toiselle kierrokselle päässyttä äärioikeiston ehdokasta. Vuosina 2003–2004 kaupunki pääsi otsikoihin Paul Mistral -puistoon suunnitellun Stade des Alpes -stadionin rakentamista vastustaneen ympäristöliikkeen myötä. Monet rakentamista vastustaneet mielenosoittajat kahlitsivat itsensä puiston ikivanhojen puiden latvoihin, eivätkä he suostuneet lähtemään ennen kuin virkavalta vei heidät pois.

Trois Ordres -veistos on rakennettu kunnioittamaan grenoblelaisten kansalaistoimintaa La Journée des Tuiles -mellakassa.

Poliittisesti Grenoble on vasemmistolainen kaupunki. Vasemmistopuolueet ovat hallinneet kaupunkia toisen maailmansodan jälkeen lähes yhtäjaksoisesti, vain kolmea vaalikautta lukuun ottamatta.

Vaikka vasemmisto on kaupungissa perinteisesti vahvempi, toimi oikeistolaista RPR-puoluetta edustanut Alain Carignanin pormestarina yhtäjaksoisesti poikkeuksellisen pitkään (1983–1995).

Vuoden 2014 kunnallisvaalit voitti vasemmistolainen le Rassemblement citoyen sekä vihreät puolueet (EELV, PG sekä liittolaiset) yhdessä. Éric Piollesta tuli ensimmäinen vihreitä edustanut pormestari yli 100 000 asukkaan kaupungissa Ranskassa.

Vahva vasemmistokannatus näkyy myös kansallisissa vaaleissa, ja esimerkiksi vuoden 2017 presidentinvaaleissa Jean-Luc Mélenchon sai grenoblelaisilta enemmän ääniä kuin presidentiksi valittu Emmanuel Macron.

Grenoblessa on yhteensä 71 esiopetusta (3–5-v.) ja alakouluopetusta (6–11-v.) tarjoavaa oppilaitosta. Esiopetus ja alakoulu voivat toimia yksin tai molemmat voidaan tarjota samassa oppilaitoksessa. Yläkouluja (12-15-v.) on 15 ja lukioita 28.

Kaupungissa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja.

Yliopistovertailussa Grenoblen alue sijoittuu kansallisesti kymmenenneksi. Alue on myös yksi Ranskan maineikkaimmista korkeakoulutuksen keskuksista ja se tunnetaan erityisesti luonnontieteiden alalla. Vuonna 2012 Grenoblessa opiskeli 54 395 opiskelijaa, joista 15 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Tohtorikoulutettavista jopa 45 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

L’étudiant-lehti valitsi Grenoblen Ranskan parhaaksi opiskelukaupungiksi lukuvuonna 2016–2017.

Useat grenoblelaislukiot tarjoavat valmennusta Ranskan arvostetuimpiin yliopistoihin ja grand école -korkeakouluihin pyrkiville. Kaupungissa on mahdollista opiskella esimerkiksi luonnontieteiden, kirjallisuuden ja kauppatieteiden valmentavilla luokilla.

Yliopistoalueen keskusaukio.

Vuonna 1339 dauphin Humbert II perusti Grenoblen yliopiston, joka on perustamisestaan lähtien pitänyt esikuvanaan Pariisin yliopistoa. Yliopistossa opetettiin oikeustiedettä, lääketiedettä ja vapaita taiteita. Majoitus ja ylläpito oli opiskelijoille ilmaista, mikä oli tuohon aikaan huomattava etuoikeus. Grenoblen yliopisto joutui 1300–1800-luvuilla kilpailemaan jatkuvasti parhaista oppilaista Ludvig XI:n vuonna 1452 perustaman Valencen yliopiston sekä valovoimaisen Pariisin yliopiston kanssa.

Napoleon I perusti keisarillisen yliopiston (Université impériale) 1800-luvulla. Yksi sen alaisuuteen kuuluneista akatemioista sijaitsi vuodesta 1879 eteenpäin Place de Verdun -aukiolla Grenoblessa. Akatemiaan kuului oikeustieteellinen, humanistinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Kolmannen tasavallan aikana 1870–1940-luvuilla Grenobleen perustettiin uusi yliopisto, jossa opiskeli 1800-luvun lopulla noin 560 oppilasta.

Vuonna 1869 ranskalainen insinööri Aristide Bergès onnistui käyttämään paperitehtaansa koneita vesivoimalla. Uusi energianlähde vauhditti teollisuuden kehittymistä. Teollisuuden toimijat ja yliopisto ovat Grenoblessa tehneet näistä ajoista lähtien yhteistyötä, mikä on myötävaikuttanut teknillisten korkeakoulujen, kuten puunjalostustekniikkaan ja kirjapainotaitoon sekä biomateriaaleihin erikoistuneen teknillisen koulun sekä elektrotekniikan instituutin, perustamiseen (vuodesta 1913 Grenoblen ammattikorkeakoulu).

Vuonna 1970 Grenoblen yliopisto jakautui ammattikorkeakouluun ja kolmeen yliopistoyksikköön:

• Université Joseph Fourier (UJF) – Grenoble I -yliopisto.
• Université Pierre Mendès (UPMF) – Grenoble II.
• Université Stendhal – Grenoble III.

Edellä mainitut yliopistoyksiköt, Savoien yliopisto sekä Grenoblen ammattikorkeakoulu yhdistyivät vuonna 2005 (Communauté Université Grenoble-Alpes). Yksi yhteistyön hedelmistä on 2009 perustettu ainutlaatuinen tohtorikoulu, johon kuuluu edellä mainittujen oppilaitosten lisäksi Lyon 3 -yliopiston filosofian tohtorikoulu.

Grenoblessa aloitti vuonna 2007 toisen asteen oppilaitos Université populaire de Grenoble, eräänlainen avoin yliopisto, joka tarjoaa kaikille avointa ja maksutonta opetusta.

• Ammattikorkeakoulu (l’Institut polytechnique de Grenoble)
• Teknillinen yliopisto (l’École polytechnique de l’Université Grenoble-Alpes)
• Grenoblen poliittisten ja yhteiskuntatieteiden instituutti (Sciences PO Grenoble)
• Yrityshallintoinstituutti (l’Institut d’Administration des Entreprises)
• Grenoblen kaupunkisuunnitteluinstituutti (l’Institut d’urbanisme de Grenoble)
• Kauppakorkeakoulut (Grenoble École de management ja yksityinen Wesford)
• Opettajankoulutuslaitos (l’École supérieure du professorat et de l’éducation)
• Aikuiskoulutusyliopisto (Le centre universitaire d’enseignement et de formation des adultes)
• Ikääntyneiden yliopisto (l’Université Inter Âges du Dauphiné)
• Grenoblen taidekorkeakoulu (l’École supérieure d’art de Grenoble)
• Grenoblen arkkitehtuurin korkeakoulu (l’École nationale supérieure d’architecture de Grenoble)
• Grenoblen konservatorio (le Conservatoire à rayonnement régional de Grenoble)
• Kansallinen siviili-ilmailukoulu (École nationale de l’aviation civile)

Foire des rameaux -tivoli 2010.

Foire des Rameaux-tivoli

Foire des Rameaux on Pariisin Foire du Trône -tivolin jälkeen yksi tärkeimpiä vuosittaisia tapahtumia, joka on vieraillut Grenoblessa toisen maailmansodan jälkeen joka vuosi.

Festival le Millésime

Viini- ja musiikkitapahtuma Festival le Millésime on myös tärkeä juhla Grenoblessa. Tapahtumassa musiikkiohjelmisto koostuu erityisesti jazzista ja klassisesta musiikista.

Fête des Tuiles 2016

Fête des Tuiles

Fête des Tuiles -tapahtumassa on juhlittu Grenoblen kaupunkia ja sen edistyksellisyyttä pormestari Eric Piollen aloitteesta 6.6.2015 alkaen. Ensimmäinen tapahtuma kokosi yhteen lukuisia yhdistys- ja kulttuuritoimijoita ja 80 000 kävijää.

Grenoble Street Art Fest -tapahtuman koju 2018.

Grenoble Street Art Fest

Grenoble Street Art Fest -niminen katutaiteen festivaali juhlistaa kaupunkitaidetta ja levittäytyy alkukesästä Grenoblen keskustaan ja ympäryskuntiin useiksi viikoiksi. Festivaalia mainostetaan ensimmäisenä eurooppalaisena festivaalina, jossa juhlitaan nimenomaan katutaidetta.

Elokuvafestivaalit

Grenoblessa järjestetään useita elokuvafestivaaleja. Heinäkuussa Festival du Film court en plein air -festivaali esittää yhteistyössä Cinémathèque de Grenoble -elokuvateatterin kanssa lyhytelokuvia ulkoilmassa. Marraskuussa puolestaan Rencontres du cinéma de montagne -elokuvatapahtuma tuo yhteen vuorikiipeilijät, oppaat ja elokuvatuottajat esitelläkseen yleisölle vuorikiipeilyä. Loppuvuotta juhlistavat vielä italialaisen elokuvan päivät, Rencontres du cinéma italien de Grenoble. Grenoblessa järjestetään vuosittain myös yksi Ranskan ensimmäisistä LGBT-elokuvafestivaaleista, Vues d’en face – LGBT.

Muut tapahtumat

Kaupunginpuutarha Cabaret frappé -musiikkifestivaalin aikaan.

Muita merkittäviä tapahtumia ovat Rocktambule-festivaali syksyisin sekä modernin maailmanmusiikin festivaali Détours de Babel. Heinäkuun lopulla Grenoblen kaupunki järjestää myös Cabaret frappé -musiikkifestivaalin kaupunginpuutarhassa.

Joulukuussa 1999 Space Invaders -videopelin hahmot valtasivat maailman kaupungit, mukaan lukien Grenoblen. Invader eli katu- ja mosaiikkitaiteilija Franck Slama toteutti kuvataideakatemian (École des Beaux-Arts) oppilaiden kanssa 54 mosaiikkiteosta ympäri kaupunkia kaikkien klassikkovideopelin fanien iloksi. Jäljellä olevien teosten sijainnit selviävät Grenoblen Kuvataideakatemian hallussa olevasta kartasta.

Dauphinén kielikartta. Dauphinén pohjoisosassa puhutaan arpitaanin eli frankoprovensaalin paikallista murretta (dauphinois). Dauphinén eteläosa puolestaan kuuluu oksitaanin kielialueeseen ja siellä puhutaan paikallista oksitaanin murretta (vivaro-alpin).

Grenoble lähialueineen sijaitsee entisen Haut Dauphinén, nykyisen Grésivaudanin alueella. Dauphinén murteet kuuluvat arpitaanin eli frankoprovensaalin kieliryhmään. Samaan ryhmään kuuluvat myös Savoijin, Vaudin, Aostan laakson, Forezin ja Saint-Étiennen, sekä Bressen murteet.

Vuonna 1773 Grenoblen valtasi tuhoisa tulva. Kauppias ja runoilija Blanc La Goutte kirjoitti kaupunkia kohdanneesta luonnonkatastrofista Grenoblen murteella runon Grenoblo malhérou. Seuraavan runo-otteen pohjalta on ollut todettavissa kielen kuuluvan arpitaanin kieliryhmään:

« Quan ben ne vou chaut ren, de le gen de ma forta,

je voudrin bien povey fare uvri voutra porta

intra chieu vous, monßieu, vou leva mon chapet,

vou rendre mou devey, vou zuffry mou reßpect,

mais d'avey ce l'honnou, l'eßpéranci s'envole,

Je ßèu tout rebuti, la goutta me déßole,

Je ne poey plu marchiez décendre, ni monta,

A pompon lorion, je me foey' charroìita,

A pena din le man ; poey-je teili mon Livro,

Je n'ay plu queflou zieux, & quátro deigt de libro,

Je feu ßàns apetit, je ne poey ren dormi,

Enfin jamey gouttou , ne ßouffrit tant que mi,

Maugra tant de chagrin, quan je ßèu las de lire,

Quoque ßey per hazard, jé me meilo décrire. »

Blanc La Goutten vuonna 1773 julkaistu teksti on saatavissa Gallica-sivustolta.

Nimen frankoprovensaali on luonut italialainen kielitieteilijä ja patriootti Graziadio Isaia Ascoli, joka määritti sen piirteet vuonna 1873. Frankoprovensaali tarkoittaa kieltä, jota puhutaan Keski-Ranskan itäosassa.

Grenoblen vaakuna.

Grenoblen vaakuna on kultainen ja siinä on kolme punaista ruusua. Eri historioitsijat ovat tulkinneet vaakunaa eri tavoin. Vesivoiman uranuurtajan, Auguste Bouhayerin (1874–1943) tulkinnan mukaan ruusut ovat kolmen pyhän marttyyrin, Grenoblen hiippakunnan suojeluspyhimyksen (Pyhä Vincent), Dauphinien suojeluspyhimyksen (Pyhä Andréa) ja grenoblelaisten suojeluspyhimyksen (Pyhä Jean Baptiste) tunnus. Ruusujen voidaan ajatella näin symboloivan myös kolmea keskiaikaista auktoriteettia: piispaa, dauphinia ja konsuleita.

Nykyisessä Grenoblen logossa vanhaa heraldiikkaperinnettä ei ole noudatettu, vaan ruusut on aseteltu eri tavalla.

Grenoblessa pidettiin vuonna 1968 talviolympialaiset. Siitä lähtien kaupungissa on järjestetty suuria urheilutapahtumia, kuten yleisurheilun sisäratojen Euroopanmestaruuskilpailut, tenniksen Davis Cup sekä nyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut.

Vuosien 1903 ja 2008 välillä Ranskan ympäriajo kulki Grenoblen kautta 34 kertaa. Enää kilpailua ei nähdä Grenoblessa, sillä pormestari Eric Piollen mukaan on kohtuutonta, että kaupungin pitää yksin maksaa tapahtumasta koituvat korkeat kustannukset, vaikka kilpailu ulottuu myös Grenoblen ympäryskuntiin.

Grenobleen rakennettiin vuonna 2003 tekohiekkaranta ja kaupunki on Ultra Tour des 4 massifs (UT4M) -juoksutapahtuman vetonaula. Kaupungin 350 urheiluseurassa harrastetaan 65 eri lajia ja seuroilla on yhteensä 33 000 lisensoitua urheilijaa ja urheilujohtajaa. Joka kolmas grenoblelainen urheilee joko kilpatasolla tai harrastusmielessä. Espace Vertical -kiipeilyhalli ja Bastillen Via Ferrata -seikkailurata tarjoavat vauhdikasta toimintaa kiipeilystä kiinnostuneille. Lisäksi kaupunkia ympäröivät vuoristot tarjoavat lukuisia kiipeilykohteita eritasoisille kiipeilijöille.

Grenoble on ollut 1960-luvulta alkaen mukana ystävyyskaupunkitoiminnassa tarkoituksenaan parantaa vuorovaikutusta ulkomaalaistaustaisen väestönsä kanssa sekä edistääkseen kulttuuri-, koulutus- ja urheiluvaihtoa.

Grenoblen ystävyyskaupungit

Tilanne lokakuussa 2017:

• Catania, Italia (1961)
• Innsbruck, Itävalta (1963)
• Halle, Saksa (1976)
• Rehovot, Israel (1984)
• Essen, Saksa (1979)
• Oxford, Iso-Britannia (1988)
• Phoenix, Arizona, Yhdysvallat (1990)
• Stendal, Saksa (1992)
• Kaunas, Liettua (1997)
• Corato, Italia (2002)

Yhteistyökaupungit

• Chișinău, Moldova (1977)
• Sfax, Tunisia (1998)
• Betlehem, Palestiina (2009)
• Ouagadougou, Burkina Faso (1999)
• Constantine, Algeria (2002, ystävyyskaupunki vuodesta 1998)
• Suzhou, Kiina (2005, ystävyyskaupunki vuodesta 1998)
• Sevan, Armenia (2012)
• Oujda, Marokko (2012)

Kumppanuuskaupunki

• Tsukuba, Japani (2013)

Lähde:[6]

Grenoblessa on Algerian, Kreikan, Italian, San Marinon, Slovakian sekä Tunisian konsulaatit.