Greenpeace Norden

Greenpeace Norden toimii Greenpeace Internationalin sekä 41 maassa toimivien 28 alueellisen Greenpeace-toimiston yhdessä asettamien tavoitteiden ja puitteiden alaisuudessa. Greenpeace Nordenin ylintä valtaa käyttävät äänestävät jäsenet.[2] Äänestäviä jäseniä Greenpeace Nordenissa voi olla enintään 20 ja jäseniksi hyväksytään vain luonnollisia henkilöitä. Puolet jäsenistä valitaan muista Greenpeacen alueellisista toimistoista ja puolet äänestävistä jäsenistä ei saa olla minkään Greenpeacen toimiston työntekijöitä. Myöskään Greenpeace Nordenin hallituksen jäseniä eikä työntekijöitä hyväksytä äänestäviksi jäseniksi.[4] Elokuussa 2012 äänestäviä jäseniä oli 19.[2]

Äänestävät jäsenet tapaavat kerran vuodessa vuosikokouksessa, jossa he valitsevat sekä uudet hallituksen jäsenet että uudet äänestävät jäsenet poistuvien tilalle. Äänestäväksi jäseneksi valinta vaatii 2/3 jäsenten äänistä, eivätkä jäsenet saa äänestää itseään.[2] Vuosikokousten välillä Greenpeace Nordenin hallinnoinnista, johtamisesta, päätöksenteosta ja yhdistyksen sääntöjen toteutumisesta on vastuussa hallitus. Elokuussa 2012 hallitukseen kuuluivat tanskalainen Kirsten Sander, islantilainen Arni Finnsson, ruotsalainen Mats Knapp, norjalainen Dag Kühle-Gotovac, suomalainen Meri Pukarinen, ja ruotsalainen Agneta Rythén Martin.[2] Hallitus tapaa vähintään kolme kertaa vuodessa.[4] Hallitus myös valitsee luottamushenkilön edustamaan Greenpeace Nordenia Greenpeace Internationalin vuosikokouksessa, jossa alueellisten toimistojen luottamushenkilöt valitsevat Greenpeace Internationalin hallituksen.[5] Greenpeace Nordenin äänestävien jäsenten ja hallituksen jäsenten työstä ei makseta palkkiota.[1]

Greenpeace Nordenin jokapäiväisestä toiminnasta vastaavat hallituksen valitsema tanskalainen pääsihteeri Mads Flarup Christensen ja Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa sijaitsevat toimistot. Kampanjajohtajana yhdistyksessä toimii ruotsalainen Patrik Erikkson ja Suomessa kampanjoita koordinoi Tapio Laakso.[6][7] Vuonna 2011 Greenpeace Nordenilla oli noin 70 työntekijää ja 500 vapaaehtoista.[1]

Greenpeace katuvarainhankkija puhuu ohikulkijalle Helsingissä.

Greenpeace ei ota vastaan rahoitusta yrityksiltä eikä julkiselta sektorilta.[2] Vuonna 2011 järjestö sai Pohjoismaissa tukea 13,8 miljoonaa euroa,[8] josta 94 prosenttia tuli suoraveloituksena yksityishenkilöiltä. Vuonna 2011 järjestöä tuki Pohjoismaissa 149 337 yksityishenkilöä, joista 98 823 oli Ruotsista, 24 733 Tanskasta, 24 394 Suomesta ja 1 387 Norjasta.[1] Suomeen Greenpeace toi ensimmäisenä järjestönä feissauksen vuonna 2001.[9] Noin 25 prosenttia kerätyistä varoista ohjataan Greenpeace Internationalin kautta Greenpeacen kansainväliseen työhön, kuten muihin toimistoihin, joissa varainhankinta on hankalampaa, esimerkiksi Kiinaan, Brasiliaan ja Venäjälle.[10] Greenpeace Norden on julkaissut vuodesta 2005 alkaen kerran vuodessa vuosiraportin, jossa kerrotaan Greenpeace Nordenin tilinpäätöksestä, rahoituksesta, menoista, hallintorakenteesta sekä vuoden aikaisesta kampanjatoiminnasta.[8]

Vihreän langan entisen toimittajan ja Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelijan, toimittaja Hannes Mäntyrannan mukaan Suomen Greenpeace on "ulkomailta johdettu, suljettu salaseura, joka harhaanjohtavasti sanoo jäsenikseen niitä, joiden ainoa rooli on maksaa järjestölle rahaa". Mäntyrannan mukaan Greenpeacen säännöissä sanotaan, että sen hallitus valitsee aina itse uuden hallituksen ja sitä ennen sen on kysyttävä Ruotsin Greenpeacen kantaa jäsenehdokkaisiin. Mäntyrannan mukaan järjestö myös salaa sen, ketkä kuuluvat hallitukseen, kuka järjestössä tekee päätökset ja millä perusteella ja mitä ne päätökset ovat, mistä järjestö saa rahansa ja mihin se ne käyttää.[11] Hänen mukaansa Greenpeace on huomattavasti suljetumpi yhteisö kuin Greenpeacen salailusta kritisoimat pörssiyhtiöt, eikä Greenpeacea voi hänen mukaansa sanoa kansalaisjärjestöksi.[11] Greenpeacen Suomen metsävastaava Matti Liimatainen on aiemmin kritisoinut Mäntyrannan kannanottoja: "Suomen metsäyhdistyksen Hannes Mäntyrannan viestintä perustuu valehtelemiseen. Vaikka tosiasiat ovat tiedossa, hän vääristelee."[12] Liimataisen mukaan metsäteollisuuden rahoittama Metsäyhdistys on tukenut Maa- ja metsätalousministeriön tiedotussotaa ja valheellisten mielikuvien rakentamista.[13]

Greenpeacen mukaan Suomessa metsien suojelussa on puutteita koko maassa. Greenpeacen mukaan Pohjois-Suomessa sijaitsevat luonnontilaisimmat ja laajimmat vanhat metsät. Järjestö katsoo valtion metsien hakkuiden haittaavan poronhoitoa ja luonnon monikäyttöä erityisesti Pohjois-Lapissa. Etelä-Suomessa ongelma on Greenpeacen mielestä suojelualueiden pieni määrä ja tehometsätalous, jossa avohakkuut jyräävät luonnon monimuotoisuuden. Suojelu on hakkuisiin verrattuna täysin riittämätöntä. Greenpeacen näkemyksen mukaan Suomeen tuotava puu on kestämättömästi hakattua puuta Venäjältä teollisuuden käytettäväksi tai trooppisista sademetsistä peräisin olevaa muun muassa parkettien ja kalusteiden raaka-ainetta.

Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat ja muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla pohjaa.[14] Greenpeace esittää perusteinaan Lapin paliskuntien yhdessä mm. Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä[15]. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö. Verkkouutisten mukaan ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin [14]. Greenpeace on huomauttanut, että alueen nykyiset metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan Metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä[16]. Lisäksi Greenpeace on painottanut, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus[17]. Suomen porosaamelaiset ry[18] sekä Saamelaisneuvosto[19] ovat kiitelleet Greenpeacen toimintaa Lapin metsäkiistoissa.

Muun muassa SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola ja europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen ja muiden luontojärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista sekä arvostelleet Greenpeacea välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen suhteen.[20][21] Greenpeace sanoo kannattavansa alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä[16]. Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat kritisoineet Greenpeacea sen toimintatavoista.[22][23]

Kesällä 1995 Suomessa uutisoitiin Greenpeacen Itävaltaan viemästä puunkannosta, joka oli otettu valtion mailta Koitajoelta, Ilomantsista. Silloisen Greenpeacen metsävastaavien johdolla viety kanto oli heidän mukaansa avohakkuualueelta suojelualueeksi ehdotetusta aarniometsästä ja symboloi suomalaisen metsäteollisuuden puheiden ja tekojen ristiriitaisuutta. Metsähallituksen mukaan kanto oli varastettu hakkuualueelta saman vuoden toukokuussa noin 230–245-vuotiaasta puusta, joka oli kaatunut myrskyssä tielle ja oli peräisin normaalista metsästä. Greenpeacen mukaan puu oli kaatunut, koska sitä suojaava metsä oli avohakattu.[24]

Metsähallitus lähetti Greenpeacelle laskun kannosta, muttei tehnyt rikosilmoitusta[22]. Metsähallituksen silloinen toimitusjohtaja Pentti Takala kritisoi Greenpeacen toimintaa "jesuiittojen touhuksi"[24]. Vastaavasti silloinen ympäristöministeri Pekka Haavisto piti syntynyttä kohua liioitteluna ja sanoi Greenpeacen referoivan hyvin suomalaisen ympäristökeskustelun polttavia aiheita.[25] Greenpeacen mukaan Metsähallituksen edustajat olivat jälkeenpäin todenneet aluetta kartoittaneelle Greenpeacen kampanjoitsijalle hakatun alueen olleen hyvin arvokas, ja ettei aluetta olisi ehkä pitänyt hakata.[24] Nykyään Metsähallituksen mukaan Koitajoen alueen metsien ominaispiirteitä ovat vanha ikä ja useat uhanalaiset eliölajit.[26]

Greenpeace on tehnyt työtä 1980-luvun lopulta saakka suojellakseen Itämerta muun muassa myrkkysaasteiden, liikakalastuksen ja vaarallisen laivaliikenteen muodostamilta uhkilta. Nykyisin kampanjointi on keskittynyt mertensuojelualueiden verkoston perustamiseksi niin Itämerelle sen herkän ekosysteemin suojelemiseksi kuin maailmanlaajuisestikin. Mertensuojelualueet ovat alueita, joilla on kiellettyä kaikki luonnonvaroja hyödyntävät toimet, kuten kalastus ja soranotto, jätteiden hävittäminen ja läjitys, ja joilla rajoitettaisiin muun muassa meriliikennettä. Avomerialueiden hallinnointiin ja suojeluun ei nykyisellään ole olemassa lainsäädäntöä, ja mertensuojelualueiden katsotaan olevan tarpeen kiireesti, jotta biodiversiteetin kato ja muun muassa kalastuselinkeinon heikentyminen kyetään ehkäisemään.

Greenpeace kampanjoi palmuöljystä valmistettua biodieseliä vastaan Pohjoismaissa vuosina 2007-2008. Rainbow Warrior pysäytti 30 000 tonnin palmuöljykuljetuksen lähdön Indonesiasta v. 2007. 10 000 tonnin kuljetus Porvoon jalostamolle oli mielenosoituksen kohde v. 2007. Greenpeacen mukaan Neste Oil on Suomen suurin palmuöljyn käyttäjä ja sen kasvusuunnitelmat palmuöljyn käyttäjänä ovat valtavat. Neste Oil ostaa palmuöljyn maailman suurimmalta palmuöljyn tuottajalta IOI:ltä, joka laajentaa toimintaansa Indonesiassa. Greenpeacen mukaan palmuöljydieselin runsas käyttö tuhoaa sademetsiä ja lisää ilmastopäästöjä vastoin alkuperäistä päämäärää.[27]

Suomessa järjestö vastustaa edelleen sitkeästi Olkiluotoon rakennettavaa Suomen viidettä ydinreaktoria ja mahdollista satsaamista jo kuudenteen reaktoriin, sekä suunnitelmia pidentää Loviisan reaktoreiden käyttöikää. Greenpeace tiedotti Finlandia-talossa Fortumin osakkeenomistajille yrityksen ydinvoimahuijauksesta aprillipäivänä 2008. Greenpeace mukaan Areva-Siemens -voimalan CO2-vähennykset ovat vain 1/3-osa lupauksista ja 1/10-osa Kioton kauden lupauksista. Greenpeacen mukaan ydinvoimapäätös vähensi investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen.[28] Greenpeace on myös kritisoinut Olkiluoto 3:n omistajia Pohjolan voimaa ja Fortumia, sillä Greenpeacen mukaan nämä ydinvoiman lisärakentamisestaan huolimatta investoivat Suomessa eniten fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimaloihin.[29]

Greepeace vastustaa ydinvoiman lisärakentamista Suomessa Olkiluoto 3:n jälkeen. Keväällä 2010 Greenpeace alkoi yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliiton, Maan ystävien, Luonto-Liiton ja Natur och Miljön kanssa kampanjoida ydinvoiman lisärakentamista vastaan keräämällä ydinvoimaa vastustavien äänestäjien yhteystietoja ja välittämällä kansanedustajille tietoa kuinka moni äänestäjä aikoo äänestää ydinvoimaa vastustavaa kansanedustajaa.[30]

Greenpeacen mukaan ydinvoima ei voi vähentää merkittävästi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä, sillä 85-90% Suomen päästöistä syntyy muilla sektoreilla kuin erillisestä sähköntuotannosta, eikä ydinvoimalla voi korvata sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.[29][31] Koska suuri osa Suomen erillisestä sähköntuotannosta on säätö- ja varavoimaa, jota tarvitaan sähkönkulutuksen nopeisiin vaihteluihin vastaamiseen, ei tasainen ydinsähkö Greenpeacen mukaan voi korvata kaikkea sähkön lauhdetuotantoa.[32][29] Greenpeace viittaa Energiateollisuus Ry:n skenaarioon, jossa kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan rakentamisesta huolimatta sähköntuotannon päästöt eivät alittaisi Kioton sopimuksen vertailutasoa.[29]

Greenpeacen ja muiden ympäristöjärjestöjen mukaan ydinvoiman lisärakentaminen tähtää sähkön pysyvään vientiin sillä tulevaisuudessa perusteollisuus käyttäisi vähemmän sähköä mitä Suomessa vesivoimalla ja viidellä ydinvoimalalla tuotettaisiin. Järjestöt viittaavat Energiateollisuus ry:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja Metlan arvioihin Suomen teollisuuden tulevasta sähköntarpeesta.[33]

Itsekkyyden muistomerkki.

Vuonna 2010 Greenpeace järjesti tempauksen, jonka seurauksena julkistettiin 29.6.2010 Helsingissä Eduskuntatalon edessä "Itsekkyyden muistomerkki", joka sittemmin siirrettiin huvilaomistaja Aulis Juneksen huvilan Linnunlaulu pihalle. Syyskuussa 2010 kiveen kaiverrutettiin lisäydinvoiman puolesta eduskunnassa 1.7.2010 äänestäneiden nimet. Graniittinen muistomerkki on 1,5 metriä leveä, 2,7 metriä korkea ja painaa neljä tonnia. Sittemmin Greenpeace on suhtautunut muistomerkkiin aikansa kuvana. [34]