Grazin yliopiston kirjasto

Grazin yliopiston kirjasto (Universitätsbibliothek Graz, UB Graz) on itävaltalaisen Steiermarkin osavaltion suurin tieteellinen kirjasto, jolla on osavaltiossaan myös vapaakappaleoikeus. Se on osa Grazin yliopistoa ja koostuu pääkirjastosta, kahdesta tiedekunnan kirjastosta (oikeus-, sosiaali- ja taloustieteet sekä teologia) sekä useista laitosten erikoiskirjastoista ja laitosten aineistoista. Kirjasto on avoin myös yliopiston ulkopuolisille.

Vuosina 1994–1996 rakennetun lisärakennuksen julkisivua.
Yliopiston päärakennus. Kirjasto sijaitsee rakennuksen takaosassa.

Historia
Lukusalin parvi

Jesuiittayliopiston kirjasto

Grazin yliopiston kirjaston syntyvaiheet liittyvät vastauskonpuhdistukseen. Vuodesta 1571 alkaen enemmistöltään protestanttisessa Grazissa oleili jesuiittoja, jotka vaalivat hallitsevan ruhtinaan arkkiherttua Kaarle II:n toivomuksesta takaisinkäännyttämistä katolilaisuuteen. Tätä tarkoitusta varten tuomiokirkon viereen perustettiin vuonna 1573 jesuiittakollegio ja sen yhteyteen koulu, jossa oli myös oma kirjastonsa. Paavi Gregorius XIII vahvisti koulun vuonna 1585 jesuiittayliopistoksi, mikä toi kirjastolle yliopiston kirjaston statuksen. Kirjasto kasvoi nopeasti lopetetuista luostareista takavarikoitujen kirjojen sekä lahjoitusten ja ostojen ansiosta. Yliopisto koostui olennaisesti vain teologian tiedekunnasta, joten teologia oli myös kirjaston tärkein keräysalue, joka ei kuitenkaan rajoittunut ainoastaan katolisiin teoksiin. Matemaatikko Paul Guldinin, Grazin jesuiittayliopiston professori, vaikutuksesta myös luonnontieteet olivat hyvin edustettuina. Jesuiittayliopiston toiminta päättyi jesuiittaveljeskunnan lakkauttamiseen vuonna 1773 ja yliopisto muuttui valtiolliseksi yliopistoksi.

Valtiollinen yliopiston kirjasto

Grazin yliopisto perustettiin keisarillisella deskreetillä uudelleen vuonna 1775 ja se otettiin kirjastoineen valtiollisen hallinnon alaiseksi. Tosin suurin osa keisarillisista virkamiehistä, jotka hoitivat yliopistoa ja sen kirjastoa, olivat entisiä jesuiittoja. Vuonna 1781 kirjasto avattiin uudelleen sen uusien tilojen rakennusmuutosten jälkeen. Siten se oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Sen suurin ongelma oli 28 niteestä koostuneen kirjaston luettelon katoaminen – ilmeisesti luettelo joutui jesuiittojen vihan uhriksi. Sitä ei ole löydetty tähän päivään mennessä. Kirjakokoelman kasvaminen lakkautetuista jesuiittakirjastoista vain lisäsi kaaosta.

Lyseon kirjasto

Muutaman muun yliopiston tavoin keisari Joosef II laski vuonna 1782 myös Grazin yliopiston lyseon statukseen. Kirjaston aineisto kasvoi kuitenkin edelleen.

Uudelleen perustettu yliopiston kirjasto

19. huhtikuuta 1827, 45 vuoden jälkeen, keisari Frans II saattoi voimaan vanhat oikeudet. Siitä lähtien yliopisto alkoi käyttää molempien perustajiensa mukaista nimeä Grazin Karl-Franzens-yliopisto. Koska yliopiston uudelleen perustamiseen liitettiin velvollisuus olla aiheuttamatta valtiolle lisäkustannuksia, yliopiston kirjaston aineiston kasvu oli edelleen jäämistöjen ja lahjoituksien varassa. Vasta kun henkilöstö kasvoi vuonna 1870 kolmesta kuuteen virkailijaan ja määräraha nostettiin 830:stä 4 000 guldeniin, kirjasto kykeni ensimmäisen kerran pitkään aikaan täyttämään jollakin tavoin tehtävänsä.

Muutosta toisen maailmansodan loppuun

Grazin keskustassa sijaitsevan yliopiston tilojen ahtauden vuoksi vuonna 1891 kaupungin reunaan (nykyiseen Geidorfin kaupunginosaan) alettiin rakentaa uutta rakennusta, jolloin yksittäiset rakennukset otettiin käyttöön eri aikoina. Kirjasto muutti vuonna 1895 syyskuun 9. ja 22. välisenä aikana 135 000 niteensä kanssa uuden yliopiston päärakennukseen. Vuonna 1914 keskisen lukusalin koilliseen pitkittäisreunaan rajoittuvaan hallintosivurakennukseen rakennettiin toinen kerros. Aineiston kartuttamisen ja hoidon osalta kirjaston kehitys kärsi maailmansotien aiheuttamista vastoinkäymisistä. Graziin vuonna 1944 kohdistuneiden ilmahyökkäysten vuoksi kirjaston aineistoa suojeltiin varastoimalla 60 000 nidettä muualle. Kirjasto avattiin uudelleen 22. lokakuuta 1945. Toisen maailmansodan aikana tuhoutui 4 500 nidettä (niiden joukossa 200 käsikirjoitusta).

Uusin kehitys
Grazin yliopiston kirjaston historiallinen uusrenessanssityylinen lukusali.

1900-luvun toinen puolisko oli lähinnä rakennusmuutosten ja lisääntyvän desentralismin aikaa. Vuonna 1950 molempia lukusalin kapeamman sivun takana kaakkoispuolella sijaitsevia lähivarastoja laajennettiin suurella varastolisärakennuksella. Vuonna 1970 kirjaston luoteispuolelle rakennettiin uudenaikainen lisätila, jossa on oma erillinen sisäänkäynti. Vuosien 1994 ja 1996 välisenä aikana seurasi ReSoWi-keskuksen rakentaminen, keskukseen sijoitettiin yliopiston kirjastoon kuuluva oikeus-, sosiaali- ja taloustieteellinen tiedekunnan kirjasto. Samalla päärakennusta laajennettiin suurella lisärakennuksella, joka on ainoastaan pääkirjaston käytössä. Lisäksi pääkirjaston laajennuksen yhteydessä perustettiin siitä erillään sijaitsevia erikoiskirjastoja, esimerkiksi Merangasse-kadulla sijaitsevaan Universitätszentrum Walliin. Vuonna 1996 aloitti toimintansa audiovisuaalisten medioiden mediateekki. Yliopiston jakautumisen seurauksena siihenastiset lääketieteelliset osakirjastot yhdistettiin vuonna 2004 itsenäiseksi yliopiston kirjastoksi. Yhdessä Innsbruckin ja Wienin yliopistojen kirjastojen kanssa Grazin yliopiston kirjasto otti johtajuuden kotimaisten ja kansainvälisten konsortioiden muodostamisessa elektronisten kausijulkaisujen ja kirjojen huokeamman yhteisen käytön edistämiseksi. Aloite käynnistyi vuonna 1998, ja 1. heinäkuuta 2005 Grazin yliopiston kirjastossa aloitti toimintansa ”Kooperation E-Medien Österreich”. Grazin yliopiston kirjasto osallistuu myös olennaisesti Austrian Literature Online -projektiin Itävallan kirjallisuuden digitalisoimiseksi.

Henkilöstö

Yliopiston kirjasto sai sen muuttuessa valtiolliseksi kaksi virkailijaa (johtajan ja kirjaston palvelijan). 1900-luvun alussa oli kirjaston palveluksessa 17 henkilöä, joista 8 oli tieteellisiä virkamiehiä. Vuosituhannen vaihtuessa kuului kirjaston henkilöstöön 120 henkilöä.

Grazin yliopiston kirjaston johtajat valtiollistamisen jälkeen
1773–1774 Josef Bardarini (1708–1791), teologian ja filosofian professori, rehtori
1775–1778Richard Tecker (1723–1798), dogmatiikan professori
1778–1783Franz de Paula Tomicich (1729–), kanonisen oikeuden professori, rehtori
1783–1797Augustin Herz
1798–1814Josef Alois Jüstel (1765–1832), moraaliteologian professori, rehtori
1817–1832Markus Sandmann (1764–1832), kirjailija
1833–1852Johann Krausler (k. 1852)
1853–1861Leopold Michelitsch
1861–1866Karl Kreutzer
1866–1880Ignaz Tomaschek
1880–1895Alois Müller (1835–1901), heprean kielen tuntija
1895–1903Wilhelm Haas (1842–1918), sen jälkeen Wienin yliopiston kirjaston johtaja
1903–1910Anton Schlossar (1849–1942)
1910–1919Johannes Peisker (1851–1933), myöhemmin sosiaali- ja taloushistorian professori Prahassa  
1919–1924Ferdinand Eichler (1863–1945), filologi und kirjastotieteitten professori
1924–1933Jakob Fellin (1869–1951)
1934–1945Franz Gosch (1884–1952), arkeologi ja slavisti
1945–1953Wolfgang Benndorf (1901–1959)
1954–1971Erhard Glas (1906–1992)
1972–1988Franz Kroller (1923–2000), juristi
1989–2006Sigrid Reinitzer (1941–)
2004–Werner Schlacher (1955–)

Aineisto
Moniosainen latinalainen sanakirja Grazin yliopiston kirjaston lukusalissa.

Vanhemman yliopiston kirjaston aineiston suuruus on historiallisesti epävarma. Vuonna 1773 annettu tieto oli 10 000 nidettä, vuonna 1776 jo 42 000. Myöhemmin annettujen tietojen perusteella, kaiketi yhtä epävarmoista lähteistä, taas vähemmän ja vuonna 1839 väitetään aineistoa olleen jo 50 000 nidettä. Vuonna 1860 suoritetun laskennan mukaan painettuja teoksia oli noin 38 000 (osittain moniosaisia). 100 000 niteen raja saavutettiin noin vuonna 1879 ja 200 000 niteen raja 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuosituhannen vaihtuessa Grazin yliopiston kirjaston kokonaisaineiston määrä oli lähes kolme miljoonaa painettua nidettä, yli 2 000 käsikirjoitusta, noin 1 200 inkunaabelia, lukemattomia oppineiden jäämistöjä sekä noin 1 400 kausijulkaisutilausta.

Erikoiskokoelmat

Erikoiskokoelmien osasto säilyttää käsikirjoituksia ja kaikkia vuoteen 1900 mennessä ilmestyneitä teoksia. Huomatuimpiin pergamenttikäsikirjoituksiin kuuluu viisi vanhinta georgialaista käsikirjoitusta 600- ja 1000-luvun väliseltä ajalta. Ne ovat peräisin Katariinan luostarista Siinaivuoren juurelta. Merkityksellisimpiin paperikäsikirjoituksiin kuuluvat Johannes Keplerin kirjoittamat kirjeet Paul Guldinille.[1]

Myös Oksyrhynkhoksen ja Hibehin 42 papyruskäsikirjoitusta ansaitsevat maininnan. Ne ovat kotoisin brittiläisen Egypt Exploration Societyn vuosien 1896 ja 1907 välisenä aikana tekemistä kaivauksista ja ne saatiin Graziin vastapalveluksena rahasta, jolla tuettiin kaupungissa suoritettuja kaivauksia. Suurin osa löydöistä on nykyään Ashmolean Museumissa Oxfordissa, British Museumissa Lontoossa ja Egyptiläisessä museossa Kairossa.[2]

Lähteet
  1. Keplerbrief Universitätsbibliothek Graz. Viitattu 18.3.2018.
  2. Papyri Universitätsbibliothek Graz. Arkistoitu 25.3.2016. Viitattu 18.3.2018. (saksaksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.