Grand Orient de France

Grand Orient de France ("Ranskan Suur-itä") on Ranskan vanhin ja jäsenmäärältään Manner-Euroopan suurin vapaamuurarijärjestö. Sitä pidetään niin sanotun mannermaisen vapaamuurariuden (tunnetaan myös "liberaalina" tai "epädogmaattisena" vapamuurariutena) alkulähteenä.[1][2]

Grand Orient de France
Perustettu 1773 (1728)
Kotipaikka Pariisi
Jäsenmäärä noin 47 000

Englannin yhdistyneen suurloosin tunnustamat, niin sanotut valtavirran vapaamuurariloosit, muun muassa Suomen suurloosi, eivät tunnusta Grand Orient de Francea todelliseksi vapaamuurarijärjestöksi.[2][3]

Historia

Moderni vapaamuurarius alkoi vuonna 1717, jolloin Lontoossa neljä loosia yhdistyivät Lontoon ja Westminsterin suurloosiksi. Monilla suurloosin johtajilla oli yhteyksiä Royal Societyyn, ja erityisesti ranskalaissyntyinen Jean-Theophile Desaguliers oli järjestön merkittävä hahmo. Ensimmäiset loosit Ranskassa perustettiin noin vuonna 1725, ja niissä oli jäseninä enimmäkseen Ranskassa asuvia brittejä. Vuosina 1736-1755 Ranskan loosit ryhmittyivät Ranskan suurloosin alaisuuteen. Vuonna 1773 Chartresin herttuan Louis-Philippe d'Orléansin johdolla se järjestettiin uudelleen ja nimettiin Grand Orient de Franceksi.[3]

Järjestön vapaamuurarius kehittyi valistusfilosofian tasavaltalaisuuden ja omantunnonvapauden ihanteiden pohjalta. Toisin kuin englantilainen vapaamuurarius, joka suhtautui sosiaalipoliittisiin kysymyksiin etäisesti ja oli voimakkaasti yhdistetty monarkiaan, monet ranskalaisista vapaamuurareista olivat vahvasti mukana poliittisissa keskusteluissa ja Ranskan vallankumouksen tapahtumissa. Erityisesti monet girondistit olivat järjestön jäseniä. Napoleonin valtakaudella Ranskan eliitti kuului pääsääntöisesti järjestöön, ja järjestön suurmestarina toimi keisarin veli Joseph Bonaparte. Järjestön valistusaatteet levisivät Ranskan keisarikunnan uusille alueille ja sen nukkevaltioihin. Myöhemmin Ranskan kolmannessa tasavallassa järjestö oli erityisesti yhdistetty vasemmistolaiseen tasavaltalaispuolueeseen. Vuonna 1877 Grand Orient de Francen yleiskokous poisti jäseniltään vaatimuksen uskoa "Jumalan olemassaoloon ja sielun kuolemattomuuteen", minkä seurauksena valtavirran angloamerikkalainen vapaamuurarius teki järjestöön lopullisen pesäeron. Järjestöä vainottiin Natsi-Saksan miehityksen ja Vichyn hallinnon aikana. Se alkoi hyväksyä naisia jäseniksi vuonna 2010.[3][4][2]

Katolinen kirkko syytti Grand Orient de Francea 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa poliittisesta antiklerikalismista.[5]

Kuuluisia jäseniä

Lähteet
  1. The Grand Orient de France, a humanist, initiatory and fraternal path 2010. Grand Orient de France.
  2. Milton Arrieta-López: Freemasonry In Colombia (18th-19th Centuries): French Or Continental Origin, Leading Freemasons, The Catholic Church, Political Parties And Revolutionary Elements In South Americaa 2020. Corporación Universitaria de la Costa, Colombia. (englanniksi)
  3. The history of freemasonry 2010. Grand Orient de France.
  4. Our values 2010. Grand Orient de France.
  5. Masonry (Freemasonry) The Catholic Encyclopedia. 1910. Viitattu 19.4.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.