Grand Hotel (elokuva)

Grand Hotel (joskus myös suomenkielisellä nimellä Loistohotelli, engl. Grand Hotel) on Edmund Gouldingin ohjaama, vuonna 1932 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen art deco -elokuva, jota nykyään pidetään mainitun tyylin eräänlaisena klassikkona. Se voitti myös aikoinaan parhaan elokuvan Oscarin. Kaikki muut ”parhaat elokuvat” ovat voittaneet myös jonkin toisen Oscarin, mutta Grand Hotel on ainoa, joka on voittanut vain ja ainoastaan parhaan elokuvan Oscarin. Se ei saanut edes muita ehdokkuuksia.

Grand Hotel
Greta Garbo ja John Barrymore elokuvan mainoskortissa
Ohjaaja	Edmund Goulding
Käsikirjoittaja	William A. Drake Béla Balázs
Perustuu	Vicki Baumin romaaniin
Tuottaja	Paul Bern Irving Thalberg
Säveltäjä	Charles Maxwell
Kuvaaja	William H. Daniels
Leikkaaja	Blanche Sewell
Tuotantosuunnittelija	Cedric Gibbons
Pukusuunnittelija	Adrian
Pääosat	Greta Garbo John Barrymore Joan Crawford Lionel Barrymore
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä	Metro-Goldwyn-Mayer Netflix
Ensi-ilta	12. helmikuuta 1932 22. tammikuuta 1933
Kesto	112 min
Alkuperäiskieli	englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Elokuva sijoittuu Grand Hotel -nimiseen berliiniläiseen hienoon ja kalliiseen hotelliin. Tämän hotellin mukaan elokuva myös on saanut nimensä. Elokuvan pääosia esittävät Greta Garbo, John Barrymore, Joan Crawford ja Lionel Barrymore. Garbo esittää parhaat aikansa jo elänyttä balleriina Grusinskajaa ja John Barrymore tämän rakastettua paronia, von Geigernia. Crawford taas näyttelee köyhää pikakirjoittajaa Flaemmchenia, joka myös ihastuu Barrymoren hahmoon. Johnin vanhempi veli Lionel esittää kuolemaisillaan olevaa miestä Kringeleinia, joka ystävystyy paronin ja Flaemmchenin kanssa. Myös Wallace Beeryllä ja Lewis Stonella on sivuroolit elokuvassa.

Elokuva on huomattava roolituksestaan: sen pääosissa nimittäin näytteli suuri joukko sen aikaisia tähtiä. Tämä oli vielä siihen aikaan hyvin epätavallista ja Grand Hotel onkin yksi ensimmäisistä niin sanotuista all-star-elokuvista. Elokuva muistetaan usein myös Greta Garbon kuuluisista vuorosanoista ”I want to be alone” (suom. ”Haluan olla yksin”). Se liitettiin vahvasti myös Garboon itseensä, sillä tämä oli luonteeltaan hyvin vetäytyvä. Repliikki valittiin AFI:n hienoimpien elokuvavuorosanojen listalle sijalle 30[1].

Vuonna 2007 Grand Hotel valittiin ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[2]

Elokuva on uudelleenfilmatisointu vuonna 1945 nimellä Ihmisiä hotellissa (Week-End at the Waldorf), tähtenä Ginger Rogers.