Gran Turismo (autotyyppi)

GT-autojen perinteiseen muotokieleen kuuluvat muun muassa kaksiovinen korityyppi, pitkä konepelti, loiva takaikkuna ja pitkä takakontti. Muotoilu painottaa tyyliä ohi käytännöllisyyden. Tämän seurauksena GT-autojen takaistuintilat ovat usein vaatimattomat^lähde?.

GT-autojen moottorit ovat tyypillisesti tehokkaita ja käyntiominaisuuksiltaan sivistyneitä vapaastihengittäviä (ahtamaton) nelitahtisia bensiinimoottoreita. V8-moottori on suosittu valinta GT-autojen moottorina tarjoten korkean huipputehon, mutta ennen kaikkea hienostuneen luonteen ja murean äänimaailman. Hyötysuhteeltaan edistyneemmät ahdetut, mutta iskutilavuudeltaan pienemmät voimanlähteet eivät kuulu perinteiseen GT-henkeen äkkiväärän tehon- ja väännönannostelunsa johdosta, vaikka suoritusarvot olisivatkin riittävät. Ahtotekniikan kehittyminen on tosin tuonut viime vuosina^milloin? tähän muutosta.

GT-autojen sisustuksen pintamateriaalit ovat korkealuokkaisia (usein nahkaa, jalopuuta ja metallia), äänieristys on tehokas ja äänentoistojärjestelmä korkealuokkainen. GT-autot ovat suhteellisen leveitä ja pitkiä, jotta matkustusmukavuus saataisiin maksimoitua ja matkatavarat mahdutettua. Jalkatilat ovat perheautoa paremmat ja penkit leveämmät. Edellämainituista laatu- ja mukavuusvaatimuksista johtuen Gran Turismot ovat suhteellisen painavia, tyypillisesti yli 1800 kiloa.

Gran Turismo ei ole urheiluauto, vaan matka-ajoon suunniteltu urheilullinen auto.

Urheiluautojen suunnitteluperiaatteita ohjaa perinteisesti tavoite maksimaaliseen suorituskykyyn minimoimalla massan ja tehon suhde (kg/kW) mahdollisimman pienellä liikutettavalla massalla mukavuuden kustannuksella.

GT-autossa taas mukavuudesta ei ole tingitty suorituskyvyn eteen. GT-auto on siis suhteellisen painava ja se tarjoaa urheiluautoa mukavampaa matkantekoa, mutta huonomman teho-painosuhteen.

GT-autoissa on yleensä etumoottori, joka jättää enemmän tilaa ohjaamoon kuin urheiluautoista tutumpi keskimoottori takapenkin paikalla.

Urheiluautot ovat pääsääntöisesti kaksipaikkaisia, kun taas GT-ovat tyypillisemmin nelipaikkaisia.

GT-auton jousitus on yleensä urheiluautoa pehmeämpi tarjoten paremman ajomukavuuden. Tällöin ajettavuus ei tosin ole paras mahdollinen.

GT-autoissa on kuitenkin myös yhtäläisyyksiä urheiluautoihin, kuten pääasiassa taka- tai neliveto ja tehokas voimanlähde, joka on pääsääntöisesti nelitahtinen bensiinimoottori.

GT-autoihin perustuu useita kilpa-autojen luokkia ja ryhmiä, joita ovat GT1, GT2, GT3, GT4, GTE, LM GTE, N-GT sekä R-ryhmän RGT. FIA:n luokituksessa GT1- ja GT2-luokkia kutsutaan nimellä Grand Touring Cars, FIA GT3 -luokkaa kutsutaan nimellä Cup Grand Touring Cars ja RGT-luokkaa nimellä GT Production Cars.[1]

GT3 -luokka on suosittu ja sen sanotaan lähteneen Stéphane Ratelin vuonna 2005 järjestämästä FIA GT Championship -sarjasta, jossa tavoitteena oli edullisempi vaihtoehto kilpailulle, jossa sekä tehdas- että yksityistallit voivat kilpailla tasavertaisesti.[2] GT3-luokassa on Balance of Performance (BoP)-konsepti, jossa järjestäjät työskentelevät kilpailun tasapainottamiseksi.[2] BoP-järjestelyssä suorituskykyä seurataan jatkuvasti ja siihen vaikuttaa loputtomasti asioita, mutta järjestöt kuten ACO, SRO ja IMSA panostavat siihen. Järjestelyssä autoja vertaillaan painolastin ja turboahtimen kuristimen kanssa.[3]

• 
  Porsche 911 GT3
• 
  Ford GT1
• 
  Lexus SC430 Super GT
• 
  Aston Martin DBR9 GT1
• 
  Saab 93 LeMans spec