Grammatiikka

Grammatiikka (m.kreik. (τέχνη) γραμματική, (tekhnē) grammatikē)[1] tarkoittaa kielen ja kieliopin tutkimusta. Se kuului antiikin ajan vapaiden taitojen seitsenjaon triviumiin (artes triviales) eli kielellisiin taitoihin, joihin kuuluivat lisäksi retoriikka ja dialektiikka.[2] Siihen kuului kielentutkimuksen lisäksi läheisesti myös tekstikritiikki. Grammatiikan harjoittajaa kutsutaan termillä grammaatikko (γραμματικός, grammatikos).[1]

Vanhin säilynyt antiikin grammatiikan määrittely on peräisin Dionysios Traakialaiselta noin vuodelta 100 eaa. Hänen ja muiden aikalaisten teksteistä ilmenee, että kieli­oppi liitettiin lä­hei­sesti kir­jal­­li­suuden­tut­ki­muk­seen. Muita määrittelyjä on säilynyt Sekstos Empeirikoksen teok­ses­sa Grammaatikkoja vastaan (Adversus grammaticos). Sittemmin bysanttilaisella keskiajalla perinnettä jatkoivat skoliastigrammaatikot. Gram­ma­tiikan käsitteen mää­rittely oli samantapaisena käytössä 1200-lu­vulle saakka.[2]

Lähteet
  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: γραμματικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Seppänen, Minna: Grammatiikan määrittely kreikkalaisessa ja latinalaisessa kielentutkimuksen traditiossa (Tutkimusseloste) Turun yliopisto. Arkistoitu 16.8.2007. Viitattu 31.5.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.