Grönlanninkoira
Grönlanninkoira (grön. qimmeq qimuttqq, tansk. grønlandshund) on Grönlannista kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Euroopan ulkopuolella rotu on harvinainen, ja Suomessakin rekisteröitiin vuonna 1990 vain 17 yksilöä. Suomessa grönlanninkoiria näkee enemmän näyttelykehissä kuin koiravaljakkotehtävissä.lähde?
| Grönlanninkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Grönlanti |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 425[1] |
| Rodun syntyaika | vanha |
| Alkuperäinen käyttö | rekikoira, hylkeen metsästys |
| Nykyinen käyttö | seura- ja käyttökoira |
| Muita nimityksiä | Qimmeq Qimuttqq, Grønlandshund, Chien du Groenland, Østgrønlandshund, East Greenland Husky, Angmagssalik Husky, Agamasalinsk Husky |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 1 Pohjoiset rekikoirat #274 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 30-32 kg |
| Säkäkorkeus |
uros väh. 60 cm narttu väh. 55 cm |
| Väritys | mikä tahansa paitsi albiino ja merle |
Ulkonäkö
Ulkonäöltään grönlanninkoira on tyypillinen pystykorva: korvat ovat kolmionmuotoiset ja pystyt, turkki tuuhea ja häntä kiertynyt selän päälle. Se on voimakasrakenteinen, kestävä ja sopeutunut ankaraan työhön arktisissa olosuhteissa. Kuono on vahva.
Grönlanninkoiran korvat ovat pienemmät kuin sen sukulaisroduilla. Myös sen karvapeite on huomattavasti pehmeämpi ja pidempi.[2]
Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja albiinoa ja merleä lukuun ottamatta. Säkäkorkeus on uroksilla vähintään 60 cm ja nartuilla vähintään 55 cm.[3] Paino vaihtelee 30-32 kg välillä.[2]
.JPG.webp)
Valkoinen
Punainen
Soopeli
Ruskea
Musta
Luonne ja käyttäytyminen
Grönlanninkoiralla on hyvin itsenäinen luonne eli se tarvitsee isännän, joka osaa käsitellä sitä. Kuumia olosuhteita rotu ei kestä, vaan kuumuus ahdistaa sitä ja vaikuttaa sen turkkiin. Koira on sopeutunut kylmiin olosuhteisiin. Se ei sovi kerrostalo-oloihin, koska se tarvitsee paljon ulkona olemista. Grönlanninkoira on hyvin vakavamielinen, mutta innostuu päästessään työntekoon. Rotu tulee myös hyvin toimeen lasten kanssa.
Alkuperä
Rotu lukeutuu maailman vanhimpien joukkoon, ja inuiitit ovat käyttäneet sitä rekikoiranaan muinaisista ajoista lähtien. Vain voimakkaimpien, sitkeimpien ja kestävimpien yksilöiden annettiin lisääntyä.[3] Grönlanninkoira on viimeaikaisten DNA-tutkimusten perusteella läheistä sukua kanadaneskimokoiralle.[4] Vaikka rotu on muinaista alkuperää, ensimmäiset kirjalliset merkinnät siitä ovat vasta vuodelta 1784.[2]
Etymologia
Alun perin grönlanninkoira tunnettiin nimellä "itägrönlanninkoira", erotukseksi "länsigrönlanninkoiraan". Kun jälkimmäinen kuoli sukupuuttoon, ei ollut enää tarvetta käyttää etuliitettä "itä-". Toisinaan rotua on kutsuttu myös nimellä Angmagssalik Husky, viitaten Kaakkois-Grönlannissa sijainneeseen entiseen Ammassalikin kuntaan, missä se oli aikanaan kaikkein yleisin.[2]
Käyttötarkoitus
Rotu on sopeutunut reenvetoon arktisen alueen hyisissä erämaissa. Vetämisen lisäksi sitä on käytetty myös hylkeen metsästykseen.[2] Se sopii ulkoilmaihmisille, ja se voi tuntureilla tai metsissä vaeltaessa kätevästi vetää tai kantaa varusteita.[3]
Grönlanninkoira Suomessa
Ensimmäiset grönlanninkoirat tuotiin Suomeen jo talvisodan aikaan. Nuo kaksi narttua ja yksi uros eivät saaneet kuitenkaan jälkeläisiä ja rodun kasvatus alkoi vasta 70-luvun alussa. Kanta on pysynyt kuitenkin hyvin pienenä oikeastaan koko ajan. Useimmat siitoskoirista on tuotu Ruotsista, muutamia myös Norjasta. Vuonna 1990 Suomessa rekisteröitiin 17 grönlanninkoiraa.
Rotu on Suomessa jakautunut tyypiltään selvästi näyttely- ja käyttökoiriin. Näyttelykoirat ovat raskaampia ja kookkaampia, vetokoirat taas pienempiä ja kevyempiä, jolloin ne pystyvät liikkumaan nopeammin. Tosin myös näyttelylinjan koirien omistajat voivat harrastaa valjakkoajoa. Suomen grönlanninkoirakannan terveydentila on kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Esimerkiksi lonkkanivelen kasvuhäiriöitä tai silmävikoja ei juuri ole. Nyt grönlanninkoiria on Suomessa 50 ja kasvattajia vain jokunen. Grönlanninkoiria voi etsiä Norjasta, jossa sitä pidetään lemmikkinä.
Lähteet
- Carl-Johan Adlercreutz: Koirarotujen maailma. Karisto 2003.
Viitteet
- Suomen Kennelliitto. Grönlanninkoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 12.8.2019.
- Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 659-660. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- Rotumääritelmä: Grönlanninkoira. Suomen Kennelliitto, 2.6.2015. Viitattu 17.7.2021.
- Kaaro, Jani. Ratkesiko mysteeri? Tutkijat selvittivät, mistä vahva kanadaneskimokoira on kotoisin. Seura-lehti, 7.3.2020. Viitattu 17.7.2021.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grönlanninkoira Wikimedia Commonsissa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)