Gottfried Feder

Gottfried Feder (27. tammikuuta 1883 Würzburg – 24. syyskuuta 1941 Murnau) oli saksalainen diplomi-insinööri, taloustieteilijä ja Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen varhainen teoreetikko. [1]

Gottfried Feder

Porvarillisista oloista kotoisin ollut Feder valmistui 1905 diplomi-insinööriksi. Vuonna 1908 hänestä tuli osakas müncheniläiseen rakennusfirmaan. Hän toteutti useita rakennusprojekteja Bulgariassa, ja 1918 hän rakensi Saksan ensimmäisen rautabetonilaivan. Vuonna 1919 Feder perusti antikapitalistisen ja antisemiittisen järjestön Deutscher Kampfbund zur Brechung der Zinsknechtschaft (”Saksan taisteluliitto korko-orjuuden murtamiseksi”).[1] Järjestön keskeisiä tavoitteita olivat ”korko-orjuuden” murtaminen, pankkien ja suuryritysten kansallistaminen eli talouselämän osittainen sosialisointi sekä ”pörssikeinottelun” ja ”rahajuutalaisten” vastustaminen. Järjestön keskuspaikka toimi Pollnissa, nykyisessä Dachaussa.

Feder kuului perustajajäsenenä 5. tammikuuta 1919 perustettuun Saksan työväenpuolueeseen (”Deutsche Arbeiterpartei”, DAP), josta sittemmin kehittyi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP).[1] Feder vaikutti keskeisesti nuoren puolueen poliittisen ohjelman sisältöön. Myös kansallissosialistisen puolueen puolueohjelma, ”25 kohdan ohjelma”, oli pitkälti hänen käsialaansa.

Feder otti osaa 9. marraskuuta 1923 järjestettyyn oluttupavallankaappaukseen. Hän oli puolueessa aktiivinen myös vallankaappausyrityksen jälkeen. Vuonna 1924 hänet valittiin Saksan valtiopäiville Völkischer Blockin, kielletyn Kansallissosialistisen puolueen peitejärjestön listoilta. Feder pysyi valtiopäivien jäsenenä vuoteen 1936[2]. Valtiopäivillä hän vaati ennen kaikkea juutalaisten omaisuuden takavarikointia ja korkojen jäädyttämistä.

Vuonna 1927 Feder julkaisi kansallissosialistien puolueohjelman selitysteoksen, Das Programm der NSDAP und seine weltanschaulichen Grundlagen (”NSDAP:n ohjelma ja sen maailmankatsomukselliset perusteet”)[1]. Kirjassaan Feder perustelee ennen kaikkea puoluohjelman talouspoliittisia osia. Teos teki hänestä johtavan kansallissosialistisen talousteoreetikon ja puolueen talouspoliittikasta vastaavan virkamiehen. Vuonna 1931 hänestä tuli kansallissosialistisen puolueen talousneuvoston puheenjohtaja. Samana vuonna hän julkaisi teoksen Das Programm der NSDAP (”NSDAP:n ohjelma”).

Tammikuussa 1933 valtaan noussut Adolf Hitlerin hallitus ei Federin (ja monen muun vanhan puoluetoverin) pettymykseksi alkanutkaan toteuttaa puolueohjelman sosialistisia ja antikapitalistia kohtia. Feder, joka piti kiinni puolueohjelman alkuperäisestä hengestä, joutui politiikan sivuraiteille. Hitler ei vastoin hänen toiveitaan nimittänytkään häntä valtakunnan talousministeriksi, vaan ainoastaan valtiosihteeriksi valtakunnan talousministeriöön. Valtiosihteerinä ollessaan hän kirjoitti 1933 kapitalismin vastaisia ideoitaan esittelevän kirjoituksen Kampf gegen die Hochfinanz (”Taistelu suurpääomaa vastaan”) sekä juutalaisvastaisen kiistakirjoituksen Die Juden (”Juutalaiset”)[1]. Vuonna 1934 hänet syrjäytettiin talousministeriöstä ja nimitettiin asuntotuotannosta vastaavaksi valtakunnankomissaariksi. Vuonna 1936 hän sai professorin viran Berliinin teknisestä korkeakoulusta[1]. Sitä hän hoiti kuolemaansa asti vuonna 1941.

Feder piti 30. toukokuuta 1934 asuntotuotannosta vastaavan valtakunnankomissaarin ominaisuudessa esitelmän Preussin herrainpäivillä. Esitelmässään hän esitteli suunnitelmiaan saksalaisen kaupunkirakentamisen perusteista ja tavoitteista. Teknisen korkeakoulun professorina toimiessaan hän tutki edelleen esitelmänsä aihepiiriä ja julkaisi tutkimuksensa tulokset laajana monografiana Die Neue Stadt (”Uusi kaupunki”) vuonna 1939. Teoksessaan, josta tuli eräs modernin kaupunkisuunnittelun klassikoista, Feder esitteli myös suunnitelmiaan uusien saksalaisten kaupunkien rakentamiseksi perusteellisine tilastoineen uusien kaupunkien infrastruktuurista. Kirjassaan Feder kritisoi sekä ”amerikkalaisten suurkaupunkien sieluttomia pilvenpiirtäjiä” että ”eurooppalaisten kaupunkien suunnittelematonta laajenemista”. Federin mielestä uusien taajamien koko tulisi rajata 20 000 asukkaaseen ja ne tulisi rakentaa ympäristöön sopivasti ja luonto huomioon ottaen. Feder esitteli myös kaupungeissa tarvittavaa palvelutasoa ja niiden ekologisia aspekteja.