Godefroy de Bouillon

Godefroy de Bouillon tai Godefroi de Bouillon (Gottfried Bouillonilainen tai Bouillonin Godefroy, n. 1060 – 18. heinäkuuta 1100) oli ensimmäisen ristiretken johtohahmoja ja Palestiinan ensimmäinen kristitty hallitsija. Hän oli Boulognen kreivin Eustace II:n poika.[1]

Godefroy de Bouillon

Paavi Urbanus II:n saarnat Jerusalemin vapauttamiseksi tekivät Godefroy de Bouilloniin vaikutuksen, ja vuonna 1095 hän myi kaiken omaisuutensa ja liittyi ristiretkeläisiin veljiensä Eustacen ja Balduinin kanssa. Godefroyn ja Balduinin johtama 40 000 miehen vahvuinen armeija lähti Lorrainesta vuonna 1096. Saman vuoden marraskuussa joukot saavuttivat Konstantinopolin. Godefroy oli ensimmäinen ristiretken johtajista, joka saapui kaupunkiin.

Ristiretkeä johtivat aluksi Toulousen kreivi Raimund IV, Taranton Bohemund ja Flanderin kreivi Robert II, Godefroyn ollessa merkitykseltään heitä vähäisempi. Hänen vaikutusvaltansa kuitenkin kasvoi Antiokian valloituksen jälkeen. Hän sai Raimundin vakuutettua siitä, että ristiretkeläisten armeija oli johdatettava kohti Jerusalemia. Godefroy de Bouillon oli tärkeässä asemassa Jerusalemin piirityksessä, ja hän oli ensimmäisten joukossa, kun kaupunki vallattiin 15. heinäkuuta 1099.

Raimundin kieltäytyessä Jerusalemin kuninkuudesta Godefroy de Bouillon valittiin kuninkaaksi. Godefroy ei kuitenkaan halunnut ottaa kuninkaan arvonimeä kaupungissa, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu. Sen sijaan hän omaksui arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri, "Pyhän haudan vartija". Hallitsijana Godefroy oli heikko, mutta pitkä ja komea. Vaaleatukkainen Kaarle Suuren jälkeläinen esitettiin myöhemmissä legendoissa ja lauluissa ihannoituna hahmona, "täydellisenä kristittynä ritarina ja koko tarumaisen ristiretken verrattomana sankarina".[1]

Godefroy de Bouillon kuoli vuonna 1100. Hänen veljensä Balduin valittiin sen jälkeen Jerusalemin kuningaskunnan ensimmäiseksi kuninkaaksi.[1]