Gotha G
Gotha G oli saksalainen ensimmäisen maailmansodan aikainen raskas pommikone.
Yleistä
Gotha G:tä alettiin valmistaa syksyllä 1916, jolloin zeppeliinien haavoittuvuus uusia brittiläisiä hävittäjiä vastaan oli käynyt saksalaisille musertavan selväksi.
Kaksimoottorisesta työntöpotkurikoneesta tuotettiin viittä eri versiota, Gotha I–V. Gotha-koneen kehittelyyn vaikutti huomattavasi helmikuussa 1917 saksalaisten käsiin eksymisen takia ehjänä joutunut Handley Page 0/400 -pommittaja.
Gotha V lensi jopa 840 km matkan, ja nousi 6 500 m korkeuteen. Suurin nopeus oli 140 km/h.
Gotha oli kokoonsa nähden nopea, ja hyvin puolustettu, sen takia sitä oli vaikea ampua alas. Gothat saattoivat lentää muodostelmassa ja suojata toisiaan konekivääreillä. Silti koneen laskeutuessa sattui monesti onnettomuuksia, jotka verottivat Gothia.
Gothan erikoisuus oli koneen takaosassa rungon alapinnalla sijaitseva ampumistunneli, joka mahdollisti koneen ohjaamossa istuvan taka-ampujan ampua koneen alapuolelle ja koneen taakse alaviistoon: taka-ampuja ampui ampumistunnelin kautta koneen rungon ”läpi”. Yleensä koneita vastaan oli tehokkainta hyökätä tästä kulmasta. Ensimmäinen alasammuttu Gotha ammuttiin kuitenkin suoraan koneen takaa oman pyrstön suojasta. Tämä tekniikka ei kuitenkaan toiminut hyvin, jos koneen ohjaaja tiesi heilutella konetta lennon aikana.
Gotha-koneet tuhottiin Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen mukaan Saksan hävittyä sodan.
Englannin pommitukset
Saksalaiset alkoivat suunnitella päiväaikaisia pommituslentoja Englantiin vuoden 1916 lopulla (Operation Türkenkreuz). Gothat pommittivat Lontoota ensimmäisen kerran 13. kesäkuuta 1917 ja tappoivat 162 lontoolaista, haavoittaen 432:ta.
Yhtäkään Gothaa ei ensimmäisessä hyökkäyksessä ammuttu alas; hyökkäys oli sodan eniten kuolonuhreja vaatinut ilmahyökkäys. Eräällä seuraavista pommituskerroista kävi muun muassa niin että englantilaisten omat ilmatorjunta-ammukset aiheuttivat Lontoossa enemmän tuhoa kuin Gotha-pommittajat.
Päivähyökkäyksissä Gothan lensivät korkealla Thames-jokea ylös kohti Lontoon keskustaa, yöllä Gothat saattoivat kuljettaa enemmän pommeja, koska lensivät matalalla.
Vuonna 1918 alkoivat Gotha-pommittajien tappiot kasvaa Lontoon yllä sitä suojaavan sulkupallojärjestelmän ja tehokkaiden hävittäjien, kuten Sopwith Camelin takia.
Suoritusarvoja
Kolmimiehisen Gotha V:n lentomatka oli noin 840 km, korkein lentokorkeus 6 500 km ja huippunopeus 140 km/h. Siinä oli 2–3 konekivääriä.
Lähteet
- Gotha German WWI Bomber (Arkistoitu – Internet Archive) www.fiddlersgreen.net
- Gotha (Arkistoitu – Internet Archive) www.einsteins-emporium.com