Bjørgvin-luokka

Luokan alusten piti olla raskaammin aseistettuja kuin aiemmat Eidsvold- ja Tordenskjold-luokkien alukset. Pääaseistuksena piti olla kaksi 240 millimetrin 50 pituuskaliiperin tykkiä, jotka olisivat olleet pisimmän kantaman omaavat tykit maailmassa. Oston jälkeen tykit muutettiin käyttämään brittiläisiä ampumatarvikkeita (9,2"/L51). Apuaseina aluksille piti asentaa neljä kappaletta 150 millimetrin 50 pituuskaliiperin tykkiä yksiputkisissa torneissa, jotka asennettaisiin perään ja keulaan sekä kummallekin kyljelle.

Alusten suoja oli parempi kuin edeltäneiden luokkien. Niiden panssarivyöt olivat seitsemän tuumaiset ja tornit kahdeksan tuumaiset kuten tykistöasemienkin. Alusten kansi oli suojattu 2,5 tuuman panssarilla. Tulenjohtotorni oli suojattu kahdeksan tuuman ja väliseinät neljän tuuman panssaroinnilla.

Norjan hallitus teki tarjouspyynnön 1911 Armstrong Whitworthille rannikkopanssarilaivasta nimellä Nidaros, ja Tennyson-D'Eyncourt valmisti neljä erilaista suunnitelmaa. Suunnitelmat numeroilla 715-718 erosivat toisistaan uppoumaltaan, kooltaan sekä aseistukseltaan. Hitaimman (#718) nopeus oli ainoastaan 14,5 solmua ja nopeimman (#717) 17 solmua. Nopein oli samalla raskaimmin aseistettu pääaseiden ollessa kaksi kahdentoista tuuman tykkiä. Kaikkien muiden suunnitelmien pääaseiina oli joko kaksi tai neljä 9,4 tuuman tykkiä. Apuaseina oli kolmessa ensimmäisessä kuusi 5,9 tuuman ja neljä 3,9 tuuman tykkiä ja viimeisessä neljä 5,9 tuuman ja kaksi kahdentoista naulan tykkiä.[2]

Suunnitelmat 716 ja 717 olivat kooltaan liian suuria, jotta ne olisi voitu telakoida Hortenin laivastontelakalla ja Norja päätti tilata suunnitelman 715 mukaisen aluksen. Tilaus allekirjoitettiin marraskuussa 1913.[2]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua valmistuminen hidastui ja lopulta keskeytyi.[2] Marraskuussa 1914 Churchill ja Fisher järjestivät aluksen luovutuksen Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka käyttäisi sitä rannikkokohteiden tulittamiseen. Norjan valtio oli siihen mennessä maksanut aluksesta 246000 puntaa sovitusta 375000 punnan kauppahinnasta. Tämä piti palauttaa Norjalle. Amiraliteetti lähetti telakalle määräyksen töiden jatkamisesta 9. tammikuuta 1915 ja alukselle varattiin huhtikuussa uusi nimi HMS Gorgon. Churchillin ja Fisherin siirryttyä kuukautta myöhemmin pois Amiraliteetista työt telakalla keskeytyivät uudelleen.[3]

Syyskuussa 1917 työt aluksella jatkuivat uudistettujen suunnitelmien mukaan. Aluksen pääaseistuksen korkeussuuntaus muutettiin 40 asteen mahdollistavaksi ja 3,9 tuuman tykit poistettiin, millä mahdollistettiin lisämajoitustilojen rakentaminen. Alukselle asennettiin kaksi kolmen tuuman ilmatorjuntatykkiä sekä kevyttä ilmatorjuntaa. Alukselle asennettiin raskas kolmijalkainen masto, jossa oli tulenjohtokori sekä -keskus. Alukselle asennettiin torpedovyöt, mikä kasvatti leveyttä 23 jalkaan sekä hidasti alusta kahdella solmulla. Tykit myös vaihdettiin kuninkaallisen laivaston käyttämiin, jolloin 9,4 tuumaa muuttui 9,2 tuumaksi ja 5,9 tuumaa kuudeksi.[4]

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)