Gootin kieli

Gootin kieli
Oma nimi	𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰; gutisko razda
Tiedot
Alue	Oium, Dacia, Pannonia, Dalmatia, Italia, Gallia Narbonensis, Gallia Aquitania, Hispania, Krim, Pohjois-Kaukasus
Ajoitus	300-luvulta 1000-luvulle jaa. Krimin gootti sammui 1700-luvulla.
Puhujia	kuollut kieli, ei äidinkielenä
Kirjaimisto	goottilainen aakkosto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	germaaniset kielet; itägermaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2	got
ISO 639-3	got
	Ohje
	Infobox OK

Gootti (gootiksi 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰, gutisko razda) oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmään kuuluva, jo kauan sitten sammunut itägermaaninen kieli.[1]

Codex Argenteus, gootinkielinen Raamatun käsikirjoitus 500-luvulta

Gootti on ainoa itägermaaninen kieli, josta on säilynyt merkittävästi kieliaineistoa.[1] Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on säilynyt vain nimistöä ja katkelmia. Gootti oli lähempänä pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliä kuin länsigermaanisia kieliä, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300–500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta Itä-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (länsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellä yhden vanhimmista Raamatun käännöksistä 300-luvulla.[1] Goottien valtakunnat jäivät lyhytikäisiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin Krimillä vielä 1700-luvulla.[1]

Katso myös

Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.