Gootin kieli
Gootti (gootiksi đČđżđđčđđșđ đđ°đ¶đłđ°, gutisko razda) oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmÀÀn kuuluva, jo kauan sitten sammunut itĂ€germaaninen kieli.[1]
Gootin kieli | |
---|---|
Oma nimi |
đČđżđđčđđșđ đđ°đ¶đłđ° gutisko razda |
Tiedot | |
Alue | Oium, Dacia, Pannonia, Dalmatia, Italia, Gallia Narbonensis, Gallia Aquitania, Hispania, Krim, Pohjois-Kaukasus |
Ajoitus | 300-luvulta 1000-luvulle jaa. Krimin gootti sammui 1700-luvulla. |
Puhujia | kuollut kieli, ei ÀidinkielenÀ |
Kirjaimisto | goottilainen aakkosto |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
KieliryhmÀ |
germaaniset kielet itÀgermaaniset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-2 | got |
ISO 639-3 | got |
Ohje
|

Gootti on ainoa itĂ€germaaninen kieli, josta on sĂ€ilynyt merkittĂ€vĂ€sti kieliaineistoa.[1] Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on sĂ€ilynyt vain nimistöÀ ja katkelmia. Gootti oli lĂ€hempĂ€nĂ€ pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliĂ€ kuin lĂ€nsigermaanisia kieliĂ€, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300â500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta ItĂ€-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (lĂ€nsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellĂ€ yhden vanhimmista Raamatun kÀÀnnöksistĂ€ 300-luvulla.[1] Goottien valtakunnat jĂ€ivĂ€t lyhytikĂ€isiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin KrimillĂ€ vielĂ€ 1700-luvulla.[1]
Katso myös
LĂ€hteet
- Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.