Goodwill Zwelithini kaBhekuzulu

Goodwill Zwelithini syntyi 14. heinäkuuta 1948 Nongomassa silloisessa Natalissa (nyk. KwaZulu-Natal). Hänen isänsä oli zulujen kuningas Cyprian Bhekuzulu kaSolomon ja äiti kuninkaan 2. vaimo kuningatar Thomo. Goodwill Zwelithini oli kuninkaan vanhin poika.[2] Hän polveutui suorassa polvessa vuonna 1879 brittejä vastaan sotineesta zulujen kuningas Cetshwayota.[3] Koulutuksensa hän sai Bekezulu College of Chiefs-opistolla ja myöhemmin yksityisopetuksena. Yksityisopetus sisälsi esimerkiksi zulujen tapoja. Zwelithinin isä kuoli vuonna 1968. Nuoren Zwelithinin opinnot olivat edelleen kesken, joten zulujen johtoon asetettiin sijaishallitsija. Hän itse nousi kuninkaaksi Nongomassa 3. joulukuuta 1971 pidetyssä seremoniassa, jota seuraamassa oli noin 20 000 henkilöä.[2]

Etelä-Afrikan tuolloinen Kansallispuolueen apartheid-hallinto tunnusti Zwelithinin zulujen bantustanin eli KwaZulun valtionpäämiehenä. Bantustaneja luotiin erottelemaan maan musta väestö valkoisesta.[3] KwaZulun perustuslaki teki kuninkaan asemasta seremoniallisen. Todellista valtaa käytti pääministeri Mangosuthu Buthelezi[2], Zwelithinin setä[3]. Kaksikon välille syntyi jännitteitä ja pääministeri syytti kuningasta puuttumisesta politiikkaan. Vuonna 1975 KwaZulun hallinto päättikin kieltää kuningasta matkustamasta Nongoman heimoalueelle (Tribal Authority Area) ilman erillistä lupaa. Jännitteet eivät päättyneet tähän. Vuonna 1979 kuningasta syytettiin yhteistyöstä Mosambikin kanssa samalla, kun hän kaavaili oman poliittisen puolueensa Inalan perustamista. Pääministeri Buthelezi leikkasi kuninkaalle maksettavaa palkkaa ja käynnisti häneen liittyviä tutkintoja. Perustuslaissa hänen asemaansa kavennettiin entisestään.[2]

1980-luvulla KwaZulun sisäpoliittista tilannetta kiristi myös kahden kilpailevan puolueen, Inkatha-vapauspuolueen (IFP) ja Yhdistynyt demokraattinen rintaman (UDF) välinen konflikti. Eri puolueiden kannattajien välillä käytiin väkivaltaisia yhteenottoja. Afrikan kansalliskongressin (ANC) Oliver Tambo syytti tapahtumista KwaZulun hallintoa. Zwelithini vaati tämän johdosta anteeksipyyntöä kansalliskongressilta. Tämä siitäkin huolimatta, että häntä oli kielletty ottamasta kantaa politiikkaan. Zwelithini vastusti myös ANC:n ajamia Etelä-Afrikan vastaisia kansainvälisiä pakotteita.[2] Jotkut katsoivat kuninkaan olevan ylipäätänsä liian läheinen apartheid-hallinnon kanssa. Toisaalta kuninkaan vaikutusta kahden kilpailevan puolueen konfliktin suhteen on kuvailtu myös rauhoittavaksi.[3] Kuningas asettui Buthelezin johtaman Inkathan puolelle ja käski myös seuraajiaan tukemaan sitä.[2]

Vuonna 1989 kuninkaan ja ANC:n välillä oli jälleen välikohtaus. Rivonian oikeudenkäynnin vangit oltiin vapauttamassa ja ANC järjesti heille vastaanottotilaisuuden. Kuningas syytti ANC:n johtoa siitä, että kuningasta tai Buthelezia ei ollut tapahtumaan kutsuttu. Vappuna 1991 hän syytti ANC:a zulujen vastaisuudesta. Kun Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää alettiin purkaa, CODESA-kokouksessa nousi esiin kysymys kuninkaan asemasta. Heinäkuussa 1992 Nelson Mandela vahvisti viimein, että kuninkaan asemaa ei muutettaisi uudessa hallinnossa. Kysymys kuninkuudesta ja esimerkiksi kuninkaan ylellisistä elämäntavoista pysyi kuitenkin esillä myös myöhemmin.[2]

Zwelithini jatkoi poliittisten kannanottojen tekemistä apartheid-hallinnon jälkeen. ANC:a hän kutsui "rosvoiksi" ja kritisoi etenkin suunnitelmia maaomistusten uudelleenjaosta. Kuningas oli Ingonyama Trust-nimisen säätiön johdossa, joka puolestaan hallitsi noin 30 % KwaZulu-Natalin maista. Vuonna 2018 hän ryhtyi yhteistyöhön afrikaneerien lobbausjärjestö AfriForumin kanssa. AfrForum ajoi puolestaan valkoisten omistamien maatilojen säilyttämistä. Kiistellyissä kannanotoissaan kuningas myös kehui apartheid-hallintoa esimerkiksi vakaasta taloudellisesta tilanteesta ja syytti ANC:a talouden alamäestä. Jännitteiden kasvaessa Etelä-Afrikassa asuvien siirtolaisten suhteen Zwelithini ilmoitti, että näiden tulisi palata kotimaihinsa. Jotkut katsoivat kannanoton kiihdyttäneen ulkomaalaisten vastaista väkivaltaa. Kuningas tosin ilmoitti myöhemmin, että hänen sanojaan oli otettu pois asiayhteydestään ja samalla hän tuomitsi ulkomaalaisia vastaan tehdyt hyökkäykset.[3]

Zwelithini puhui myös Afrikan perinteisen johtomuotojen puolesta. Vuonna 2019 hän mainitsi tähän liittyen, kuinka "kaikki ratkaisut eivät tule poliitikoilta tai asiantuntijoilta". Hän painottikin erityisesti kulttuurin ja perinteen merkitystä. Vuonna 1991 hän aloitti uudelleen Umhlangan eli ruokotanssin perinteen, joka aikanaan oli Etelä-Afrikassa kielletty. Umhlanga on naimattomien zulunaisten juhla. Zwelithinin mukaan se oli myös tapa taistella HIV- ja AIDS-epidemiaa vastaan. KwaZulu-Natal oli yksi pahimmin taudista kärsiviä alueita Etelä-Afrikassa. Zwelithinin ratkaisukeino olivat paluu perinteisiin arvoihin. Kriitikkojen mukaan tämä painotti epäreilulla tavalla naisten, muttei miesten "hyveellistä" käytöstä.[3]

Zwelithini kuoli 12. maaliskuuta 2021. Kuolemaansa edeltäneellä viikolla hänet oli otettu sairaalahoitoon Durbanissa diabetekseen liittyvien oireiden takia.[4] Kuolemansyyn ilmoitettiin olleen COVID-19.[5] Zwelithinillä oli kuollessaan 6 vaimoa ja 28 lasta.[4]

Goodwill Zwelithini haudattiin 19. maaliskuuta 2021. Kuningasta suremaan hänen kotikaupunkiinsa Nongomaan oli saapunut suurempi joukko zuluja, mutta itse perinteiseen hautajaisseremoniaan osallistui vain pieni joukko erikseen valittuja miehiä.[6]