Postilinja-auto

Postilinja-autot ovat eri puolilla maailmaa toimineita tai yhä toimivia postilaitosten bussilinjoja, jotka kuljettavat sekä matkustajia että postia tarkoitukseen aiemmin käytettyjen hevosvetoisten postivaunujen tapaan. Ajoneuvojen kori on jaettu matkustamoon ja tavaratilaan tarpeen mukaan. Tavaratila oli aiemmin yleensä bussikorin takaosassa omana katettuna osastonaan tai lyhyenä avolavana (ns. seka-auto). Nykyisissä postiautoissa tavaratila on muiden modernien bussien tavoin yleensä matkustamon alla.

Ruotsalainen Scania-Vabis-seka-auto postibussina vuodelta 1949.

Suomessa postilinja-autot eli puhekielessä postiautot olivat Suomen Posti- ja lennätinlaitoksen linja-autoja, jotka kuljettivat matkustajia ja postirahtia vuodesta 1921 vuoteen 1999, jolloin toiminta myytiin Koiviston Auto Oy:lle. Vuosina 1991–1996 postiautotoiminta toimi tulosyksikkönä nimeltä Postilinjat kotipaikkanaan Rovaniemi. Vuonna 1996 se eriytettiin sitten omaksi yhtiökseen nimellä Gold Line Oy, jonka toiminnan Koiviston Auto osti vuonna 1999. Kaupan myötä Koiviston Autolle siirtyi koko Gold Line Oy:n toiminta ja 151 linja-autoa. Gold Line on yhä Koiviston Auto -konsernin tytäryhtiön Koskilinjojen aputoiminimenä kaukoliikennevuoroilla.[1][2] [3]

Suomen postiautojen historiaa
Postilinja-autoa kuvaava postimerkki vuodelta 1971.

Postilinja-autoliikenne aloitettiin ensimmäiseksi Rova­niemen ja Sodankylän välillä 1921. Ajoneuvona oli Benz Gaggenau -kuorma-auto, joka oli varustettu lavaa kiertävillä puupenkeillä ja sateelta suojaavalla kangaskatoksella eli ”sufletilla”. Samana vuonna linjaa päätettiin jatkaa Ivaloon. Joulukuussa 1921 aloitettiin postiautoliikenne Turun ja Mynämäen välillä ja seuraavana vuonna Oulun ja Taivalkosken välillä. Postilinja-autoliikenne kasvoi vuoteen 1939 saakka, jolloin linjoja oli yli 60.[1]

Postin autojen lisäksi myös yksityiset linja-autoyritykset kuljettivat 1920–1930-luvuilla postia omilla autoillaan, kunnes Posti- ja lennätinhallitus vaati nämäkin postireitit huolehdittavakseen. Päivittäinen postiliikenne ja valtion budjetista tuleva rahoitus antoi postiautoliikenteelle myös hyvän kilpailuaseman yksityisen bussiliikenteen rinnalla etenkin syrjäseutujen heikosti kannattavilla reiteillä.[4]

Vilkkaimmillaan postilinja-autoliikenne oli vuonna 1971, jolloin Posti- ja lennätinlaitos liikennöi yli 420 oranssinvärisellä autolla kaikkiaan 222 linjaa eri puolilla Suomea. Siitä alkoi reittien nopea väheneminen, kun postinkuljetukset siirtyivät lajittelukeskusjärjestelmään siirtymisen myötä 1970-luvun mittaan rekka-autojen tehtäväksi. Vuonna 1991 Postin linja-auto­liikenne eriytettiin Postilinjat-nimiseksi tulos­yksiköksi, joka viisi vuotta myöhemmin muutettiin Gold Line -nimiseksi yhtiöksi, joka erikoistui pitkiin pikavuorolinjoihin sekä matkailuun liittyviin tilausajoihin. Gold Line Oy myytiin vuonna 1999 Koiviston Autolle.[1]

Postilinja-autot muissa maissa

Postibussit ovat erityisesti eurooppalainen ilmiö, mutta niitä toimii myös ainakin Ugandassa, Zimbabwessa ja Mosambikissa.[5][6][7]

Britannia
Royal Mailin LDV Convoy -postibussi Bowmoressa vuonna 2008.

Britannian Royal Mail aloitti postilinja-autoliikenteen vuonna 1967 korvatakseen yksityisautoistumisen myötä väheneviä paikallisbussi- ja junalinjoja maaseudulla. Vuonna 2006 Royal Mail liikennöi pariasataa postibussilinjaa, monia vain kerran pari päivässä, mutta monet niistä olivat alueensa ainoita julkisen liikenteen palveluja. Eniten postibussiliikennettä on Yorkshiressä ja Skotlannin lounaisosissa. Keväällä 2009 Royal Mail kuitenkin lopetti monia Skotlannin syrjäseutujen reittejä kannattamattomina, suuresta vastustuksesta huolimatta.[8][9]

Itävalta
MAN-postibussi lähellä Salzburgia.

Itävallassa moottorikäyttöinen postibussitoiminta alkoi 1907 ja korvasi hevosvetoiset postivaunut. Kun Itävallan posti yksityistettiin vuosituhannen vaihteessa, postibussiliikenne myytiin kansalliselle rautatieyhtiö ÖBB:lle vuonna 2003. Se yhdistettiin rautatieyhtiön bussiyksikköön, joka tunnettiin lyhenteellä KÖB.

Nykyisin ÖBB-Postbus GmbH on Itävallan suurin bussiyhtiö, jolla on noin 4 000 työntekijää ja 2 100 bussia. Vuonna 2004 ÖBB-Postbus osti tšekkiläisen ČSAD Autobusy -yhtiön.

Ruotsi

Ruotsin postiautotoiminta tunnettiin nimellä Postens Diligenstrafik vuodesta 1923 vuoteen 1991, jolloin se fuusioitiin Swebus-yhtiöön. Nykyisin postibussitoimintaa hallinnoivat Ruotsin maakäräjäkunnat postilaitoksen puolesta. 1990-luvulta alkaneen kilpailun vapauttamisen myötä joitakin bussilinjoja ajavat yksityiset yhtiöt julkisen palveluvelvoitteen täyttämiseksi.

Saksa
Mercedes-Benz O 307 -postiauto Baijerin Grafenaussa.

Länsi-Saksassa Kraftpost-nimellä tunnettu postilinja-autoverkosto toimi vuoteen 1985 saakka, mutta vuonna 2013 postibussitoiminta aloitettiin uudelleen keskittyen pitkänmatkan linjoihin Saksan ja naapurimaidenkin suurkaupunkien välillä. Niitä liikennöi erillinen yhtiö Deutsche Post Mobility GmbH. Vastaavasti Itävallan ja Sveitsin postibussit liikennöivät myös Saksan puolelle.

Sveitsi
Postibussi Sveitsin Sankt Moritzissa.

Sveitsin postilinja-autot tunnetaan saksaksi nimellä Postauto, ranskaksi Car postal ja italiaksi Autopostale. Kun 1900-luvun lopulla paketti- ja henkilöliikenteen kuljetustarpeet eriytyivät niin maantie- kuin rautatieliikenteessä, Sveitsin postiautoliikenne eriytettiin postilaitoksen itsenäiseksi tytäryhtiöksi. Se liikennöi lähes 900 bussireittiä lähes 2 200 auton kalustolla ja kuljettaa yli 140 miljoonaa matkustajaa vuosittain.

Tšekki

Ensimmäiset postibussit Böömissä alkoivat kulkea Itävalta-Unkarin valtakaudella vuonna 1908. Ensimmäiset reitit kulkivat Pardubicesta Bohdanečiin (11 kilometrin matkaan kului runsas tunti) ja Holiceen. Vuonna 1914 postibussiliikenne Böömissä, Määrissä ja Slovakiassa käsitti jo 23 bussilinjaa, joita hoiti 33 postibussia ja 13 yksityisbussia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana postibussitoiminta oli keskeytyneenä, mutta Tšekkoslovakian perustamisen jälkeen busseja oli vuonna 1926 käytössä 216 eri puolilla maata. Vuonna 1927 myös maan rautatieyhtiö ČSD alkoi liikennöidä junien lisäksi busseilla, kunnes postin ja rautateiden bussitoiminta yhdistettiin 1933.

Lähteet
  1. Keltaiset kiiturit - Postin linja-autoliikenne 1921-1999 Postimuseo. Viitattu 28.4.2011.
  2. Tervetuloa Gold Line Oy:n kotisivuille Gold Line Oy / Koiviston Auto -konserni. Viitattu 16.3.2013.
  3. Koiviston Auto ostaa Postilta Gold Line -linja-autoyhtiön Helsingin Sanomat. 25.2.1999. Viitattu 8.10.2019.
  4. Viitaniemi, Matti ja Mäkelä, Aarne: Suomen linja-autoliikenteen historia, s. 146–148. Jyväskylä: Linja-autoliitto ry, 1978. ISBN 951-99162-8-8.
  5. Why Choose Post Bus? Posta Uganda, viitattu 1.4.2015.
  6. Zimpost to introduce second post bus, Chronicle / New Ziana 18.4.2012, viitattu 1.4.2015.
  7. Mozambique: Post Office Launches Bus Service, All Africa 1.10.2014, viitattu 1.4.2015.
  8. End of road for remote post buses, BBC News 14.4.2009, viitattu 1.4.2015.
  9. Ross, David: Royal Mail under fire as postbus cuts under way, Herald Scotland 18.4.2009. Viitattu 1.4.2015.

    Aiheesta muualla

    Kirjallisuutta
    • Korkeakangas, Ahto-Kustaa: Kuljetus on kulttuuria – postilinja-autoliikennettä 70 vuotta. Rovaniemi, Helsinki: Postilinjat, Postimuseo, 1991. ISBN 951-47-4670-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.