Gobabis

Gobabiksen ja Nossob-joen seutu tunnettiin suurista norsulaumoistaan. Gobabis tunnettiin norsunmetsästäjien leireistä, ja se oli myös norsunluun kauppiaitten kauppa-asema.[3]

Vuonna 1856 Reinin lähetyksen lähetyssaarnaaja Friederich Eggert perusti Gobabikseen lähetysaseman. 1800-luvun jälkipuoliskolla ja varhain 1900-luvulla syntyi konflikteja hereroiden ovambanderu-heimon ja Khauasin khoikhoiden välillä sekä myös siirtomaa-asukkaiden ja alkuasukkaiden välillä. Myös hererot ja namat taistelivat keskenään sekä Kapmaalta saapuneiden siirtolaisten kanssa.

Suullisen perinteen mukaan tämän alueen varhaisin nimi khoikhoin kielellä oli ǂKhoandabes eli ‘paikka, jota norsut tulevat nuolemaan’. Tämän nimityksen taustalla arvellaan olleen se, että norsunluu halkeili Omaheken kuivassa ja kuumassa ilmastossa, ja siksi sitä säilytettiin asukkaiden kaivoissa.[3] Hererot kutsuivat tätä paikkaa nimellä Epako.[4]

Myöhemmin valkoiset käyttivät tästä paikasta nimitystä “Gobabis”, joka lienee saatu sanoista goba (‘väitellä, riidellä’) ja bis (‘paikka’), joten sen merkitys olisi ‘paikka, jossa ihmiset riitelevät’. Aiempi etymologia on myös ollut khoikhoi kielen ǂkhoa (‘norsu’) -bes (‘paikka’) eli ‘norsujen lähde’, jonka esitti Heinrich Vedder saaden sille laajan hyväksynnän. Vedder oli myös sitä mieltä, että Kaiǀkhaua (Khauasin namojen) -päällikkö Amraal Lambert oli ottanut tämän nimityksen käyttöön, sillä hän ei kyennyt ääntämään sanaa ǂKoabes oikein.[5] Tämän tulkinnan suhteen on olemassa erinäisiä ongelmia, ja myös wesleyläisen lähetyssaarnaajapastori Joseph Tindallin eräässä kirjeessä vuodelta 1845 tämä tulkinta kiistetään. Hän kirjoittaa: “Pääsin Gobabikseen, jolle annoin nimen ‘Norsun lähde’.” Riitelypaikka ei olisi sopinut nimeksi paikalle, jolle hän aikoi perustaa lähetysaseman.[3]

Saksan viranomaiset julistivat Gobabiksen piirikunnan perustetuksi helmikuussa 1894, ja seuraavan vuoden kesäkuussa sinne perustettiin saksalainen varuskunta. Linnoitus sinne rakennettiin vuosina 1896–97, mutta se on kadonnut jo kauan sitten, ja ainoa rakennus, joka periytyy näiltä ajoilta on kenttäsairaala (Lazarett), joka on julistettu kansallismonumentiksi.

Gobabiksen ilmasto on Köppenin ilmastoluokituksessa puolikuiva kuuma ilmasto (“BSh”). Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä (talvipäivät ovat melko lämpöisiä ja yöt kylmiä). Vuotuinen keskimääräinen sademäärä on 370 mm.