Give Us a Wink

Vuonna 1975 ilmestynyt hitti ”Fox on the Run” merkitsi yhtyeen uralla käännekohtaa, sillä se oli ensimmäinen single, joka oli yhtyeen omaa käsialaa. Samalla loppui yhteistyö Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin kanssa, jotka olivat tehneet yhtyeen jokaisen singlekappaleen vuodesta 1971 lähtien.[9] Tämä heijastui myös albumijulkaisuihin, sillä Give Us a Wink oli Sweetin ensimmäinen albumi, jolla kaikki kappaleet olivat sen jäsenten itse tekemiä.[3]

Ennen albumin äänittämistä Sweet oli aloittanut vuoden 1975 lopulla maailmankiertueen, joka oli samalla suurin yhtyeen uralla. Se alkoi lokakuussa Uudesta-Seelannista jatkuen Australiaan. Vuodenvaihteessa 1975–76 kiertue jatkui Yhdysvalloissa.[10]

Levy äänitettiin pääosin Musicland-studiossa Münchenissä Länsi-Saksassa, jossa The Rolling Stones oli äänittänyt vuonna 1974 ilmestyneen albuminsa It’s Only Rock ’n’ Roll.[1] Poikkeuksen tekevät kappaleet ”The Lies in Your Eyes” sekä ”Action”, joista ensin mainittu on äänitetty Air-studioilla Lontoossa ja jälkimmäinen Audio International Studiosissa.[11]

Albumilla on huomattavaa sen rumpusoundit. Münchenissä, The Arabelle Hotellin kellarissa sijaitsevan Musicland-studion vieressä oli suuri käytävä tavaratoimituksia tuovia rekkoja varten, jonka erottivat studiosta kaksi suurta äänieristettyä metalliovea. Rumpali Mick Tuckerin rummut oli sijoitettu ovien viereen, ja eräänä päivänä ovet avattiin vahingossa samalla kun Tucker oli nauhoittamassa rumpuosuuksia. Rumpujen ääni kaikui kovana läpi kellarin, ja Tucker piti kuulemastaan niin paljon, että halusi siirtää rumpusettinsä käytävän puolelle. Jälkikaiku oli kuitenkin liian suuri, ja lisäksi basisti Steve Priestillä oli vaikeuksia soittamisen kanssa, koska hän ei nähnyt rumpalia. Näin ollen Tuckerin rummut siirrettiin takaisin studioon, missä niiden ääni ohjattiin kahden suuren kaiutinkaapin kautta kellariin.[12]

Nauhoitusten aikaan studiossa vieraili muun muassa Led Zeppelin -yhtyeen basisti-kosketinsoittaja John Paul Jones. Led Zeppelin oli äänittämässä kaupungissa samanaikaisesti Presence-albumiaan, ja hän poimi Sweetiltä sen juuri keksimän rumpujenäänitystekniikan.[13]

Avausraita ”The Lies in Your Eyes” on yhtyeen harvoja kappaleita, joissa taustalaulua on keinotekoisesti muokattu entistä korkeampien sävelten aikaansaamiseksi. ”The Lies in Your Eyes” valittiin myös singleksi, koska sitä pidettiin levyn kaupallisimpana raitana. Siitä huolimatta se osoitti yhtyeen siirtyneen teinipopista hard rock -ilmaisuun.[14] Levyn järjestyksessään toinen kappale ”Cockroach” sai innoituksensa, kun solisti Brian Connolly oli tokaissut yhtyekavereilleen ”Jumalan tähden tuota naista... minulla oli hänet sängyssäni viime yönä ja hän ryömi sinne kuin torakka (engl. cockroach).” Itse kappale on raskas, rumpuvoittoinen esitys.[15] Eniten kitaristi Andy Scottin käsialaa oleva ”Keep It In”, joka alkaa suihkukoneen ääntä imitoivalla syntetisaattorilla, on mahdollisesti koko levyn raskain kappale. B-puolen päättää Yhdysvaltain-markkinoita silmällä pitäen työstetty, maan itsenäisyyspäivän mukaan nimetty melodinen ”4th of July”.[13] Kappaleessa soittaa myös albumin ainoa yhtyeen ulkopuolinen muusikko; Trevor Griffin, joka vastaa kappaleen pianosoolosta.[3]

B-puolen aloittava kappale on ”Action”, joka singlenä ilmestyessään vuoden 1975 puolella oli suuri hitti.[7] Give Us a Winkin versio eroaa hieman singleversiosta ollen sovitettu lähemmäs levyn yleissävyä. Se on täten toinen kaikkiaan kolmesta siitä tehdystä versiosta. Alias Smith and Jones -lännensarjasta inspiraationsa saanut ”Yesterday's Rain” jatkaa levyn hard rock -voittoista, mutta melodista ilmaisua. ”White Mice” on hyvin raskas kappale, jossa lauluosuudet ovat paikoin huomattavan korkeita. Termin ”white mice” (suom. valkoiset hiiret) on epäilty liittyvän huumeisiin, mutta kitaristi Andy Scott on kertonut sen viittaavan siemennesteeseen. Levyn päättää tunnelmaltaan raskas ja synkkä ”Healer”, joka on levyn hidastempoisin kappale. ”Yesterday's Rainin” tavoin myös se on saanut innoituksensa televisiosta; science fiction -sarja Star Trekistä.[13]

Give Us a Wink ei noussut Britannian albumilistalle – kuten oli käynyt vuoden 1974 Sweet Fanny Adamsia lukuun ottamatta kaikille Sweetin studioalbumeille.[5] Yhdysvalloissa levy nousi kuitenkin menestyksekkään Amerikan-kiertueen[3] myötä sijalle 27,[6] ja ylsi Ruotsissa[16] ja Länsi-Saksassa top 10:een.[17]

Capitol Recordsin maaliskuussa 1976 julkaisema Yhdysvaltain-versio erosi hieman RCA Recordsin julkaisemasta Britannian ja muun Euroopan vastaavasta. Kappalejärjestys oli erilainen ja lisäksi mukana oli kitaristi Andy Scottin sooloversio Desolation Boulevard -albumilla ilmestyneestä kappaleesta ”Lady Starlight”.[3] Japanissa Give Us a Winkin julkaisi Toshiba-yhtiö.[18]

Brittiläisen Sounds-musiikkilehden kriitikko Barbara Charone antoi 28. helmikuuta 1976 ilmestyneessä arvostelussaan levylle kolme tähteä viidestä.[19] Samaan tulokseen päätyi myöhemmin Allmusicin James Chrispell. Hän antoi albumin kappaleista tunnustusta erityisesti raidoille ”Cockroach” ja ”Yesterday's Rain”.[20] Samoilla linjoilla olivat myös rateyourmusic.com-sivuston käyttäjät, joiden antamasta 222:sta äänestä muodostui keskiarvoksi 3.73. Saman sivuston vuoden 1976 parhaimpien levyjen listalla Give Us a Wink ylsi siten sijalle 156.[21]

Listasijoitukset

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Ruotsi	3.	8 (top 50)	16.2.1976	[16]
Tanska	4.	4 (top 20)	viikko 6/1976	[22]
Länsi-Saksa	9.		1976	[17]
Kanada	11.		27.3.1976	[23][24]
Norja	15.	2 (top 20)	viikko 9/1976	[25]
Yhdysvallat	27.		1976	[6]

Vuoden 1976 alkupuoliskolla yhtye kiersi Yhdysvalloissa toimien muun muassa Rush-yhtyeen lämmittelijänä, Sweetin lämmittelijänä toimi puolestaan entisen Free-kitaristi Paul Kossoffin Backstreet Crawler -yhtye. Päihdeongelmista kärsinyt Kossoff kuitenkin menehtyi kiertueen aikana kesken lentokonematkan, joten viimeisessä konsertissa 25. maaliskuuta 1976 Backstreet Crawlerin korvasi Sammy Hagar. Tässä konsertissa yhtyeen jäsenten ystävä, kitaristi Ritchie Blackmore nousi Sweetin kanssa lavalle encoren ajaksi esittämään Paul Kossoffin muistoksi Free-hitin ”All Right Now”.[2]

Maailmanlaajuisella kiertueella osana yhtyeen lavashow’ta olivat muun muassa synkronoidut filmit. Mick Tucker soitti rumpusoolonsa kahden suuren näytön kanssa ja lisäksi Andy Scottin kitarat syttyivät palamaan kadoten savuna ilmaan. Mukana oli myös keinotekoinen kuuden jalan suuruinen penis, joka ampui yleisöön konfetteja.[1]

• Kaikki kappaleet kirjoittaneet ja sovittaneet Brian Connolly, Steve Priest, Andy Scott ja Mick Tucker

• Brian Connolly – laulu, syntetisaattori
• Steve Priest – bassokitara, laulu, sello
• Andy Scott – kitara, laulu, sello, syntetisaattori
• Mick Tucker – rummut, lyömäsoittimet, laulu, gongi

• Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Tehokopiointi, 2003. ISBN 952-99007-1-6.