Giuliano de’ Medici (Nemoursin herttua)

Giuliano di Lorenzo de’ Medici, (12. maaliskuuta 1479 – 17. maaliskuuta 1516 Firenze) oli Lorenzo de’ Medicin poika ja Firenzen johtaja vuosina 1512–1513, sen jälkeen kun Medicit olivat nousseet uudelleen valtaan.[1]

Giuliano di Lorenzo de' Medici. Rafaelin työhuone (1483–1520).

Firenzen tasavaltalaiset olivat ranskalaisten avustuksella karkottaneet Giulianon veljen Piero di Lorenzo de’ Medicin vuonna 1494. Tasavaltalaiset taistelivat kuitenkin keskenään. Ranska ajoi Firenzen poliittista eristäytymistä, kun taas paavi Julius II oli muodostanut pyhän liigan vastustamaan Ranskan kuningas Ludvig XII:ta. Vuonna 1512 paavi vaati Firenzeä liittymään liigaan, erottamaan silloiset johtajansa ja sallimaan karkotettujen Medicien palata kaupunkiin. Espanjan armeija pakotti Firenzen alistumaan tähän. Giuliano de’ Medici palasi Firenceen sukunsa kanssa syyskuussa 1512, kukistaen kovalla kädellä heitä vastaan nousseen salaliiton. Yleisesti ottaen hän osoitti kuitenkin maltillisuutta lyhyen hallituskautensa aikana. Vuonna 1513 Giulianon vanhemmasta veljestä kardinaali Giovanni di Lorenzo de' Medicistä tuli paavi Leo X. Giuliano nimitettiin katolisen kirkon gonfalonieeriksi, ja hän lähti Roomaan veljensä luo. Vuonna 1515 Giuliano de’ Medici sai Ranskalta Nemoursin herttuan arvon. Giuliano kuoli ennenaikaisesti vuonna 1516, ja hänen avioton poikansa Ippolito jäi paavi Leon huostaan, ja myöhemmin toisen Medici-paavin, Klemens VII:n huostaan. Ippolitosta tuli sittemmin kardinaali.[1]