Gisela Gästrin

Gästrinin vanhemmat olivat johtaja Wilhem Gustav Adolf Dahm ja Charlotte Auguste Müller ja puoliso vuodesta 1950 eläinlääkäri Bengt Olof Jan Gästrin (s. 1924).[1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kulosaaren ruotsalaisesta yhteiskoulusta 1942 ja palveli sota-aikana lääkintälottana sekä rintamalla että sotasairaaloissa. Gästrin valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1954 ja sai radiologian erikoislääkärin oikeudet 1962. Vuonna 1972 hän suoritti vielä luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon.[2] Hän työskenteli muun muassa Syöpäyhdistyksessä, sairaskoti Radiumissa ja Samfundet Folkhälsanissa.[2]

Uransa alkuvaiheissa Gästrin kiinnostui syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Sairaskoti Radiumin röntgenlääkärin tehtävien ohella hän työskenteli kouluttajana Suomen Syöpäyhdistyksessä ja oli mukana perustamassa Suomen Syöpäpotilaat ry:tä 1971.[3] Gästrin tutki myös tupakan vaikutusta elimistöön ja ympäristöön. Hän oli asiantuntijana tupakoinnin vastustamiseen liittyvissä komiteoissa ja toimikunnissa sekä Suomessa että ulkomailla, muun muassa WHO:ssa 1981–1991. Hän oli mukana myös Pohjois-Karjala-projektissa ja kirjoitti tupakan vastustamisesta ja rintasyöpädiagnostiikasta.[3]

Gästrin sai elämäntyöstään paljon tunnustuksia, muun muassa Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin (1980), Folkhälsanin ja Marttaliiton ansiomerkit, Suomen Lääkäriseuran palkinnon (1985) ja Fredrika Runebergin stipendin (1987).[3]

Gästrin kuoli 89-vuotiaana 2014, hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.

Huomattavimman elämäntyönsä Gästrin teki toteuttamalla Marttaliiton ja sen ruotsinkielisen sisarjärjestön Finlands svenska Marthaförbund’in kanssa Mama-tutkimusprojektin. Sen tarkoituksena ja tavoitteena oli löytää väestöstä rintasyöpätapaukset mahdollisimman kattavasti jo varhaisessa vaiheessa.[3] Rintasyöpään sairastui 1970-luvun alussa yksi nainen tuhannesta. Syöpä todettiin usein liian myöhään, jolloin ennuste oli huono. Rintojen omatarkkailu ei kiinnostanut, vaikka se oli yleisesti tiedossa.[4]

Marttaliiton toiminnanjohtaja tapasi kesällä 1972 Gästrinin ja pyysi tältä ehdotusta terveyskasvatusohjelmaksi, joka voisi hyödyntää laajempaakin naisjoukkoa. Gästrinillä oli idea valmiina: rintasyöpä pitää pystyä toteamaan varhaisessa vaiheessa. Vuoden 1972 lopulla marttojen Emäntälehdessä kerrottiin Mama-tutkimuksesta. Nimi on lyhenne käsitteestä ”Marttojen maksitutkimus” ja viittaa myös mammografiaan. Vuoden 1973 alkuun mennessä tutkimukseen oli ilmoittautunut kymmenentuhatta marttaa. Jokainen sai Mama-kortin, tarkkailupäiväkirjan jota tuli täyttää kuukausittain koko vuoden ajan. Jos huolestuttavia kyhmyjä löytyi, oli otettava yhteyttä Syöpäsäätiön klinikalle mammografiaa varten. Ensimmäisen vuoden aikana tutkimuksissa kävi 240 marttaa, joista 19:llä todettiin rintasyöpä.[4]

Gästrin koulutti marttoja rintojen omatarkkailuun eri puolilla Suomea. Emäntälehdessä muistutettiin säännöllisin välein tarkkailun tarpeellisuudesta. Mama-projekti päättyi vuoden 1975 lopussa. Omatarkkailuun johtava opastus otettiin terveyskeskusten ja työterveyshuollon ohjelmaan. Syksyllä 1975, tutkimuksen lähetessä loppuaan, marttoja pyydettiin palauttamaan täytetyt Mama-kortit Marttaliittoon. Lääkärien pitämät potilaskortistot palautettiin Gästrinille.[4]

Mama-projekti osoitti, että rintojen omatarkkailu kannattaa. Uusien syöpätapausten määrä lähes kaksinkertaistui, mutta ne olivat varhaisessa vaiheessa ja helppoja hoitaa. Mama-projekti oli ainutlaatuinen, ja sen tulokset herättivät huomiota myös ulkomailla. Mama-projektiin osallistui 56 000 marttaa, joista 32 000 palautti täytetyn Mama-kortin. Niistä Gästrin sai aiheen väitöskirjaansa ja väitteli tohtoriksi 1994.[4]

• Gisela Gästrin (Arkistoitu – Internet Archive) Samfundet Folkhälsan (ruotsiksi)