Giovanni Savonuzzi

Giovanni Savonuzzi (Ferrara, 28.1.1911 - Ferrara, 18.2.1988[1]) oli Torinon polyteknisessä yliopistossa[1] koneensuunnittelun tutkinnon suorittanut, kuuluisa italialainen insinööri ja muotoilija. Hänen ensi pestinsä alkoi vuonna 1940 Fiat Aviazionen[1] palveluksessa, joskaan ei muotoilijana vaan työnantajansa aerodynamiiikan ja lentomoottoreiden suunnittelijana[1]. Välirauhan synnyttyä Savonuzzi oli eräs monista Fiat-johtajista tai teknikoista, jotka Yhdysvaltain OSS värväsi tietojen vaihtoon sekä yhteydenpitoon partisaaniryhmiin: Savonuzzin nuorempi lakimies-veli Alberto oli näet yhtenä seitsemästä fasismin vastustajista murhattu Schutzstaffelin järjestämässä Caffè del Doro-verilöylyssä Ferraran liepeillä 17.11.1944.

Elokuussa 1945 Savonuzzista tuli Dante Giacosan seuraajana Cisitalia-autonvalmistajan teknisenä johtajana[1]. Pestinsä aikana hän loi erään tuon aikakauden kauneimman automallin, D46-malliin pohjautuvan ja viritetyllä Fiat 1100-moottorilla varustetun Cisitalia 202[1] coupé-korin muodot, joita pidetään automuotoiluun laajasti vaikuttaneena merkkipaaluna[2]. Ennen eroaan Cisitalian palveluksesta erimielisyyksien vuoksi hän loi useita, Alfa Romeo B.A.T. -koeautojen kaltaisia, aerodynaamisia ja takalokasuojien "siivillä" varustettuja tutkielma-autoja Cisitalia-tekniikan pohjalta: esimerkiksi vuosien 1946-1949 kolmen coupé-prototyypin sarjan Cisitalia Mille Miglia Coupe Aerodinamica-autoja[2]. Samoin Savonuzzin työ oli yksi kolmen spider-prototyypin sarjasta, vuoden 1947 Cisitalia Spider Nuvolari-auton [2] takalokasuojien siivillä, myös tunnettu SMM-mallinimellä l. Spider Mille Miglia. Savonuzzin piirtämä vuoden 1951 Ghia Gilda, tunnettu myös Wilke Ferrari 410-nimellä, jakoi sen sijaan yleisön mielipiteitä. Carrozzeria Ghian Luigi Segren, Savonuzzin sodan aikaisen partisaanitoverin alaisena vuosina 1953-1957 hän toimi yrityksen teknisenä johtajana[1]. Siinä ominaisuudessa hän loi sarjan virtaviivaisia Supersonic-autoja[2], sillä hän sai käyttää Alma_materinsa tuulitunnelia näiden autojen koreja suunnitellessaan. On myös esitetty, että Savonuzzi oli eräs Lincoln Futura -koeauton korin suunnittelijoista[1], sillä Ford-yhtymä oli teettänyt koeauton alhaisempien kustannusten Italiassa.

Vuosi 1957 veisikin Savonuzzin taas Yhdysvaltoihin, sillä Chrysler-yhtymä oli kutsunut hänet suihkuturbiinimoottorilla varustettua Chrysler Turbine Car -koeautoa kehittelevään ryhmään. Savonuzzin muita töitä yhtymälle olivat esimerkiksi osallisuus Virgil Exnerin vuoden 1956 siipiauto-muotoilututkielmassa Chrysler Dart[3] ja siitä Eugene Casarollille hänen toiveidensa mukaan vuonna 1958 valmistettu kehitysversio, Hemi-V8:lla varustetun Dual-Ghia 400-auto. Yhtiönsä Automobile Shippers, Inc. kahdella moottorilla varustettujen Dual- kuorma-autojen valmistajana rikastunut, detroitilainen Casaroll[4] valmistuttaisi Chrysler-tekniikan ja Ghian Italiassa osaamisen ja edullisempien kustannustason vuoksi teetetyn korin yhdistelmänä 117 kappaleena[5] viimein myös Hollywood-tähtien[5] kuten Dean Martin, Peter Lawford ja Sammy Davis jr. suosimaa[4] Dual-Ghia D500-mallia, mikä pohjautui Virgil Exnerin vuoden 1956 Dodge Firearrow IV-koeauton muotoilun piirteisiin[6]. Hänen kumppaninsa Paul Faragon aloitteesta Casaroll antoi toimeksi Ghian kehitellä siitä vielä Dual-Ghia L 6.4 -auton Chryslerin 383 kuutiotuuman Golden Lion V8-moottorilla[7]. Tämä vuosina 1961-1963 vain 26 kappaleena perushinnalla 13 500[5] dollaria valmistettu loistoauto oli 1960 -luvun vaihteen megatähtien kuten Lucille Ball, Dean Martinin ja Frank Sinatran suosiossa.