Gilbreathin konjektuuri

Kirjoitetaan kaikki alkuluvut jonoon:

2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29, 31, ...

Muodostetaan sitten näin saadusta jonosta kahden peräkkäisen luvun erotuksen itseisarvo ja tehdään näistä uusi jono. Jatkamalla näin saadaan seuraavat jonot:

2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23, 29, 31, ...

1, 2, 2, 4, 2, 4, 2, 4, 6, 2, ...

1, 0, 2, 2, 2, 2, 2, 2, 4, ...

1, 2, 0, 0, 0, 0, 0, 2, ...

1, 2, 0, 0, 0, 0, 2, ...

1, 2, 0, 0, 0, 2, ...

1, 2, 0, 0, 2, ...

Yhtäpitävästi olkoon ${\displaystyle a_{n}}$ jonon n:s alkio ja ${\displaystyle b_{n}}$ uuden jonon n:s alkio. Nyt

${\displaystyle b_{n}=|a_{n}-a_{n+1}|}$.

Gilbreathin konjektuurin mukaan jokaisen jonon ensimmäinen luku on 1, lukuun ottamatta ensimmäistä jonoa. Jokaisen jonon toinen luku on siis oltava 0 tai 2, lukuun ottamatta ensimmäistä jonoa. Otaksuma on varmistettu todeksi lukuun 10¹³ asti.

Jo ennen Gilbreathia François Proth oli löytänyt ja julkaissut ilmiön vuonna 1878. Proth väitti myös todistaneensa sen, mutta todistus oli virheellinen.[1]

1. Caldwell, Chris: The Prime Glossary: Gilbreath's conjecture.