Gia Long

Gia Long (1761–1820) oli Nguyễn-dynastian ensimmäinen Vietnamin keisari. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Nguyễn Phúc Ánh. Hän oli Nguyễn-suvun perillinen, joka hallitsi Vietnamin eteläosaa ennen kuin Tay Sonin kapina yhdisti Vietnamin yhden hallitsijan alaisuuteen.[1][2][3][4]

Gia Long
Vietnamin keisari
Valtakausi 31. toukokuuta 18023. helmikuuta 1820
Edeltäjä Nguyễn Quang Toản
Seuraaja Minh Mạng
Syntynyt 8. helmikuuta 1762
Phú Xuân, Đại Việt
Kuollut 3. helmikuuta 1820 (57 vuotta)
Huế, Vietnam
Puoliso Thừa Thiên
Thuận Thiên
Lê Ngọc Bình
Lapset Nguyễn Phúc Cảnh
Minh Mạng
Suku Nguyễn
Isä Nguyễn Phúc Luân
Äiti Nguyễn Thị Hoàn
Uskonto kungfutselaisuus

Nguyễn Phúc Ánh kokosi ranskalaisen piispa Pigneau de Behainen avulla armeijan, jonka avulla hänen onnistui syrjäyttää Tây Sơn -hallitsijat ja palauttaa Nguyễn-suvun valta. Vuonna 1802 hänestä tuli koko Vietnamin keisari, ja hän otti hallitsijanimen Gia Long yhdistämällä alkuosan Hồ Chí Minhin silloisesta nimestä Gia Định ja loppuosan Hanoin nimestä Thăng Long. Hän siirsi pääkaupungin Hanoista Huếen ja nimitti valtion Vietnamiksi. Hän haki tukea kiinalaisilta ja otti kiinan kielen valtion viralliseksi kieleksi. Vastineeksi tuesta Gia Long suvaitsi myös ranskalaisia lähetyssaarnaajia alueellaan.[1][2][3][4]

Katso myös

Lähteet

  1. Ernest Bolt: Emperor Gia Long Richmond University. Arkistoitu 3.5.2012. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  2. Barwise, J. M. & White, N. J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia, s. 106–108. Suomentanut Anne Toppi. Oy UNIpress Ab, 2006. ISBN 951-579-212-6.
  3. The Tay Son Rebellion U.S. Library of Congress. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  4. Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit, s. 298–302. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.