Ghoulien luola

»Tarina voimallisesta kauhusta maanalisissa syövereissä hautakammion alla»
(Weird Talesissa julkaistun novellin johdate.[1])

Novellin kertoja on menestyvä ja tunnettu psykiatri. Muuan professori Alexnder Chaupin hakeutuu hänen hoitoonsa toistuvien painajaisten vuoksi. Chaupin näkee jatkuvasti unia Miséricorden hautausmaan alla elävistä ghūleista. Psykiatri päättää viedä Chaupinin hautausmaalle, jotta tämä voisi omin silmin havaita pelkonsa turhiksi.

Hautausmaalla Chaupin näyttää psykiatrille uniensa hautakammion, josta tosiaan löytyy salaovi ja maan syövereihin johtava portaikko. Portaikon alapäästä löytyy suuri luola, johon Chaupin jättää psykiatrin suunnaten itse syvemmälle todistusaineistoa etsimään. Chaupin ei palaa ja psykiatri alkaa huolestua. Silloin luolista kuuluu mielipuolinen kauhunhuuto, ja psykiatri lähtee kiipeämään portaita. Takaansa hän kuulee juoksuaskelia ja epäinhimillisiä korahduksia, ja kun hän kääntyy sulkemaan hautaholvin oven takanaan, näkee hän takaa-ajavien ghūlien lauman.

Kokemuksiensa järkyttämä psykiatri päätyy mielisairaalaan. Hän ei kestä kauhistuttavaa totuutta muttei uskalla tappaa itseään, koska pelkää joutuvansa polttamisen sijaan haudatuksi. Hän tietää, ettei pelkkä kuolema tarjoa pakotietä, sillä hautaholvin ovea sulkiessaan hän näki etumaisen takaa-ajajan olleen ghūliksi muuttunut Chaupin.

Robert Bloch aloitti vuonna 1933 kirjeenvaihdon kauhukirjailija H. P. Lovecraftin kanssa.[2] Lovecraftin kannustamana hän alkoi itsekin kirjoittaa weird fictionia,[3] ja vuosina 1935–1952 häneltä julkaistiin Weird Talesissa ja muissa pulp-lehdissä 85 novellia.[2] Varsinkin 1930-luvun tarinat olivat vahvan Lovecraft-vaikutteisia ja niissä oli usein viittauksia Cthulhu-tarustoon.[3] ”Ghoulien luola” ilmestyi pulp-lehti Weird Talesin kesäkuun 1936 numerossa.[4]

”Ghoulien luola” sai Weird Talesin lukijoilta kiitosta, ja lehden kirjepalstalla sitä kehuttiin Blochin siihen mennessä parhaaksi tekstiksi.[5] Bloch itse oli siihen myöhemmin tyytymätön ja kuvaili tarinaa ”teini-ikäisen amatöörin huonoon lähtökohtaan perustuvaksi huonosti toteutetuksi kokeiluksi”.[3] Novelli heijastaa Blochin epäluuloista suhtautumista psykiatreihin, joita hän piti nykyaikaisina šamaaneina. Kielteinen suhtautuminen näkyy myös esimerkiksi romaanissa Psyko II (1982).[6]

Novellissa mainittu kuvitteellinen salaopillinen kirja Cultes des Goules ja sen kirjoittaja kreivi d’Erlette[7] olivat jo aiemmin esiintyneet Blochin tarinassa ”The Suicide in the Study” (1935).[8] Kirjoittajan nimi on viittaus August Derlethiin, joka väitti periytyvänsä eurooppalaisesta aatelissuvusta. Myöhemmin kirjaa on usein virheellisesti luultu Derlethin keksinnöksi, mutta todellisuudessa se oli Blochin luomus.[6]

• ”Pickmanin malli” (Weird Tales, 1927)
• ”Kalmiston jumala” (Weird Tales, 1934)

• Weird Tales, June 1936, 27. vsk, nro 6. Indianapolis, Ind.: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
• Weird Tales, Sept. 1936, 28. vsk, nro 2. Indianapolis, Ind.: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
• Bloch, Robert: Mysteries of the Worm. Early Tales of the Cthulhu Mythos by the Author of Psycho. Toim. Robert M. Price. Chaosium, 2009. ISBN 978-1-56882-176-4. Google-kirjat (viitattu 4.3.2023). (englanniksi)