Gheorghe Tătărescu

Gheorghe Tătărescu (1886 mahdollisesti Târgu Jiu – 28. maaliskuuta 1957 Bukarest) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1934–1937 ja 1939–1940.[1] Hän edusti Kansallisliberaalia puoluetta (PNL).

Gheorghe Tătărescu
Tătărescu 1930-luvulla.
Romanian pääministeri
3. tammikuuta 1934 – 7. maaliskuuta 1936 25. marraskuuta 1939 – 4. heinäkuuta 1940
Edeltäjä	Constantin Anghelescu Constantin Argetoianu
Seuraaja	Octavian Goga Ion Gigurtu
Romanian ulkoministeri
2. lokakuuta 1934 – 9. lokakuuta 1934 11. helmikuuta 1938 – 29. maaliskuuta 1938 6. maaliskuuta 1945 – 29. joulukuuta 1947
Edeltäjä	Nicolae Titulescu Nicolae Petrescu-Comnen Constantin Vișoianu
Seuraaja	Nicolae Titulescu Istrate Micescu Ana Pauker
Henkilötiedot
Syntynyt	21. joulukuuta 1886 Târgu Jiu, Romania
Kuollut	28. maaliskuuta 1957 (70 vuotta) Bukarest, Romania
Tiedot
Puolue	Romanian Kansallis-liberaalinen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tătărescu oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi apulaissisäministerinä Ionel Brătianun liberaalissa hallituksessa vuosina 1922–1926 ja teollisuusministerinä 1933–1934. Tătărescusta tuli pääministeri Ion G. Ducan murhan seurauksena tammikuussa 1934. Tătărescu toimi yhteistyössä poliittisen kentän manipulointiin tähdänneen kuningas Kaarle II:n kanssa ja hänen hallituksensa johti maata sotatilalainsäädännön vallitessa. Helmikuussa 1938 kuningas ryhtyi hallitsemaan käytännössä diktatorisesti, missä yhteydessä Tătărescu palasi vähäksi aikaa hallitukseen varapääministerinä. Hänestä tuli toisen kerran pääministeri marraskuussa 1939.[1] Tătărescun toinen hallitus kaatui kesällä 1940 Neuvostoliiton miehitettyä Romanialle kuuluneen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan.

Toisen maailmansodan jälkeen Tătărescu hakeutui yhteistyöhön kommunistien kanssa ja perusti oman liberaalipuolueen jouduttuaan syrjään PNL:stä.

Tătărescu toimi vuodesta 1945 ulkoministerinä kommunistijohtoisessa hallituksessa, mutta parlamentin antaman epäluottamuslauseen jälkeen hän joutui eroamaan marraskuussa 1947. Myöhemmin kommunistihallinto vangitsi hänet Sighetin vankilaan.[1] Hän kuoli pari vuotta vapautumisensa jälkeen.