Gesta Danorum

Gesta Danorum (”Tanskalaisten teot”) on Saxo Grammaticuksen latinaksi 1100-luvulla kirjoittama historiateos, joka on ensimmäinen merkittävä Tanskan historiaa käsittelevä kirja. Saxo työskenteli arkkipiispa Absalonin kirjurina, ja arkkipiispa ehdotti Saxo Grammaticukselle teoksen kirjoittamista.[1]

Gesta Danorumin alkuperäinen pergamentille kirjoitettu sivu. Tanskan kuninkaallinen kirjasto, Kööpenhamina.

Gesta Danorum koostuu 16 kirjasta. Se alkaa myyttisestä muinaisuudesta, legendaarisesta kuningas Danista ja päättyy Knuut VI:n Pommerin valloitukseen. Teoksen yhdeksän ensimmäistä kirjaa kertovat 60 legendaarisesta Tanskan kuninkaasta. Näiden kertomusten lähteenä olivat muinaiset runoelmat, romanttiset saagat ja islantilaisten selonteot. Gesta Danorumissa kerrottu legenda Amleth on mahdollisesti toiminut Shakespearen Hamletin lähdemateriaalina. Teoksessa esiintyvä jousiampuja Toke on puolestaan Wilhelm Tellin prototyyppi. Saxo Grammaticus kutoi historiateokseensa myyttejä eri jumalista, jotka perimätiedon mukaan olisivat muinoin olleet Tanskan kuninkaita, sekä taruja vierasmaalaisista sankareista.[1] Ensimmäisessä kirjassa mainitaan myös Sumble, suomalaisten tai saamelaisten (finnit) myyttinen kuningas.[2]

Saxo käänsi teokseen heksametri-runomitalla kolme merkittävää sankarirunoa. Nämä vanhimmat tunnetut tanskalaiset runot ovat Bjarkemaalet, Ingjaldskvadet sekä Hagbard ja Signe. Bjarkemaalet on sotaisuutta lietsova taistelulaulu, Ingjaldskvade taas runoelma, joka varoittaa ylellisyyden turmiollisesta vaikutuksesta viikinkien sieluun. Hagbard ja Signe on tragedia rakkaudesta ja sukuriidoista.[1]

Gesta Danorumin seitsemän viimeistä kirjaa sisältävät Saxon selostuksia historialliselta ajalta.[1]