Germund Fredrik Aminoff
Germund Fredrik Aminoff (25. heinäkuuta 1796 Rantasalmi – 21. toukokuuta 1876 Helsinki)[1] oli suomalainen filosofi ja filosofian professori.
Aminoffin vanhemmat olivat majuri Germund Fredrik Aminoff ja Helena Katarina Rehbinder. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1812 sekä Uppsalassa 1817 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1824 ja filosofian tohtoriksi Uppsalassa 1827.
Aminoff toimi Uppsalan Suomalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1818–1824. Hän toimi Aleksanterin yliopiston filosofian dosenttina vuonna 1831 ja filosofian apulaisena samasta vuodesta. Aminoff nimitettiin professoriksi vuonna 1838. Hän toimi teoreettisen ja käytännöllisen filosofian vt. professorina vuodesta 1848, vakinaisena 1849–1852.[1] Filosofina Aminoff oli hegeliläinen.[2]
Aminoff toimi Helsingfors lyceumin esimiehenä vuosina 1841–1845 ja painotarkastuskomitean jäsenenä vuosina 1847–1865. Aminoffin puoliso oli Beata Sofia von Essen (1809–1890). Heillä oli seitsemän lasta joista tunnetuin lienee valtioneuvos Torsten Johan Aminoff (1847–1936)[1], yksi muista oli metsänhoitaja Adolf Otto Aminoff (1840–1888)[3].
Teoksia
- De scepticismo philosophico I–IV, väitöskirja. 1830
- De statu theologiae moralis adhuc vigentis in alium perfectiorem mox transgressuro, väitöskirja. 1844
- De notione honestatis absolutae, väitöskirja. 1848
- Meletemata philosophiam historiae universalis spectantia I–III, stipendiväitöskirja. 1851–1852
Katso myös
- Aminoff-suku
Lähteet
- Germund Fredrik Aminoff Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.8.2007.
- Suomalaisen filosofian kronikka Niin&näin – filosofinen aikakauslehti. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 9.8.2007.
- ”Aminoff, Adolf Otto”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 31. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
- Helsingin yliopiston opettaja– ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa A–G