Germaine Greer

Germaine Greer (s. 29. tammikuuta 1939, Melbourne, Australia) on australialainen kirjoittaja ja radiotoimittaja, jota monet pitävät yhtenä 1900-luvun näkyvimmistä feministeistä.[1] Hän nousi maailmanmaineeseen 1970-luvulla teoksellaan Haluan olla nainen.[2]

Germaine Greer
Germaine Greer vuonna 2013.
Germaine Greer vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt29. tammikuuta 1939
Melbourne, Australia
Kansalaisuus Australia
Ammatti radiotoimittaja, kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Tyylilajit tietokirjallisuus, aatteellinen kirjallisuus
Aiheet feminismi
Esikoisteos The female eunuch, 1970 (suom. Haluan olla nainen, 1972)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

Nuoruus ja opiskelu

Greer syntyi ja kasvoi Melbournessa. Hänen äitinsä Margaret Lafrank oli ollut modistiharjoittelija mutta jäänyt kotiäidiksi. Hänen isänsä puolestaan oli mainosmyyjä Reg Greer.[3] Germaine Greer oli lahjakas opiskelija, ja hän sai Kansainyhteisön stipendin Melbournen yliopistoon, missä hän opiskeli englantia ja ranskaa. Melbournesta hän jatkoi Sydneyn yliopistoon.[4]

Sydneyssä Greer koki itsensä kotoisaksi Sydney Push -nimellä pääosin vasemmistolaisessa alakulttuurissa. Hän opetti yliopistossa englantia ja viimeisteli samaan aikaan pro graduansa lordi Byronista. Sen ansiosta hän sai stipendin Cambridgen yliopistoon, missä hän opiskeli Newnham Collegessa. Greer liittyi Cambridgessa Footlights-teatteriseurueeseen. Hän myös kirjoitti satiiriseen ja järjestelmänvastaiseen Oz-lehteen.[4]

Ura

Greer väitteli Shakespearesta vuonna 1967 ja aloitti opettamisen Warwickin yliopistossa. Siellä hän kirjoitti toisen aallon feminismin keskeisimpiin kuuluvan teoksen Haluan olla nainen.[4] Kirja julkaistiin vuonna 1970.[5] Sen ydinsanoma oli se, että naisten vapautuminen riippui seksuaalisesta vapaudesta. Greerin mukaan perinteinen länsimainen perhe alisti naista yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja seksuaalisesti.[4]

Greer erosi Warwickistä vuonna 1972 ja työskenteli sen jälkeen toimittajana, kolumnistina ja kriitikkona. Hän muun muassa juonsi televisio-ohjelmaa ja kirjoitti säännöllistä kolumnia The Sunday Timesiin. Greer palasi vuonna 1979 akateemiselle uralle, kun hän aloitti Tulsan yliopiston naisten kirjallisuuden keskuksen johtajana. Siellä hän perusti Tulsa Studies in Women’s Literature -lehden.[4] Tulsan Greer jätti vuonna 1982.[6] Sen jälkeen Greer toimi vuosina 1989–1998 Newnhamin Collegen erityisluennoitsijana ja tutkijana ja vuosina 1998–2003 Warwickin yliopiston kirjallisuuden emeritusprofessorina. Newnhamiin hän palasi vuonna 2008.[4]

Greer on jatkanut opetustehtäviensä ohella myös kirjallista uraansa. Vuonna 1999 hän julkaisi esimerkiksi teoksen The Whole Woman, missä hän kritisoi feministisen liikkeen niin sanottuja saavutuksia, jotka on todellisuudessa luovutettu miehisille auktoriteeteille. Shakespeare’s Wife (2007) oli Greerin revisionistinen teos, missä hän osoittaa epäilyksensä Shakespearen vaimon Anne Hathawayn aiemmista elämäkerrallisista kuvauksista, joissa tämä on esitetty lukutaidottamana viettelijänä. Kirja otettiin hyvin vastaan.[5]

Näkemykset, tunnustukset ja kritiikki

Greer on tuonut teoksissaan esille väitettä, että avioliitto orjuttaa naisen. Hän on myös kartoittanut yhteiskunnassa esiintyvää naisvihaa. Yleisistä feministien näkemyksistä Greer poikkeaa siinä, että hän näkee paluun suurperheisiin olevan ratkaisu naisten asemaan.[2] Haluan olla nainen on Greerin tunnetuin teos, ja sen alkuperäisnimi The Female Eunuch kuvaa Greerin näkemystä siitä, kuinka passiivisuus naisen seksuaalisuuteen vastaa kastraatteja.[5]

Greer oli 1900-luvun toisen puoliskon johtavia feministisiä ajattelijoita, jonka ärhäkkä tyyli uhmasi 1960- ja 1970-lukujen konservatiivista ja partriarkaalista Australiaa. Hän on sittemmin saanut useita tunnustuksia myös Australiasta, ja hänet valittiin vuonna 2003 eläväksi kansallisaarteeksi ja vuonna 2011 hän oli Australia Postin postimerkissä. Greer on saanut urallaan myös useampia kunniatohtoriuksia ympäri maailmaa.[4]

2000-luvun feministit ovat myös kuitenkin kritisoineet Greerin näkemyksiä.[4] Lisäksi häntä on syytetty transfobiasta, kun hän kertoi, ettei pidä transnaisia todellisina naisina.[4] Vuonna 2018 julkaistu On Rape puolestaan herätti kohua jo ennen julkaisua, sillä Greer kommentoi kirjamessuilla, että raiskaus ei ole usein erityisen väkivaltainen rikos. Greer erotti kommentissaan väkivaltaiset raiskaukset ja ”banaalit” raiskaukset.[7]

Suomennettuja teoksia
  • Haluan olla nainen. (The female eunuch, 1970.). Suomentanut Paljakka, Anna. Jyväskylä: Gummerus, 1972. ISBN 951-20-0072-5.
  • Muutos – nainen, vaihdevuodet ja vanheneminen. (The Change: Women, Ageing, and the Menopause). Suomentanut Rutanen, Mirja & Haapio, Marja. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 9511120085.

Suomentamattomia teoksia
  • The Obstacle Race: The Fortunes of Women Painters and Their Work, 1973
  • Sex and Destiny: The Politics of Human Fertility, 1984
  • Shakespeare, 1986
  • The Madwoman's Underclothes: Essays and Occasional Writings, 1986
  • Daddy, We Hardly Knew You, 1989
  • Slip-Shod Sibyls: Recognition, Rejection and the Woman Poet, 1996
  • The Whole Woman, 1999
  • The Beautiful Boy, 2003

Lähteet
  1. Jardine, Lisa: Growing up with Greer (kirja-arvostelu / kolumni) 7.3.1999. The Guardian. (englanniksi)
  2. Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva, s. 262.
  3. Tillyard, Stella: » Portrait » Germaine Greer. huhtikuu 1999. Prospect. Arkistoitu 1.12.2007. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  4. Standish, Ann: Greer, Germaine (1939 - ) The Encyclopedia of Women and Leadership in Twentieth-Century Australia. Australian Women's Archives Project. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  5. Germaine Greer Encyclopedia Britannica. 25.1.2021. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  6. Author leaves Tulsa school. The Oklahoman, 7.12.1982. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  7. Alcorn, Gay: Germaine Greer's On Rape: provocative, victim-shaming, compelling, ambivalent The Guardian. 6.9.2018. Guardian News & Media Limited. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.