Gerhardus Mercator

Mercatorin maailmankartta vuodelta 1569

Mercator syntyi Rupelmonden kaupungissa Flanderissa, ja hänen alkuperäinen nimensä oli Gerard de Kremer tai De Cremer (Kremer tarkoittaa kauppiasta saksaksi).[2] Pian syntymänsä jälkeen perhe muutti Gangeltiin[2] Jülichin herttuakuntaan.[2] Hänen ottamansa nimi Mercator on latinankielinen käännös hänen alkuperäisestä sukunimestään, joka merkitsee kauppiasta.[2] Hän kävi koulua ’s-Hertogenboschissa, jossa hänen opettajanaan oli tunnettu humanisti Macropedius, ja vuodesta 1530 lähtien hän opiskeli Louvainin yliopistossa.[3] Sekä ’s-Hertogenbosch että Louvain sijaitsevat silloisessa Brabantin herttuakunnassa nykyisessä Belgiassa. Vaikka Mercator tunnetaan parhaiten kartografina, hän sai pääosan tuloistaan matemaattisten instrumenttien valmistajana.[2] Louvainissa hän laati vuosina Gemma Frisiuksen ja Gaspar Van Der Heydenin (Gaspar Myrican) kanssa vuosina 1535–1536 karttapallon, joskaan Mercator ei toiminut projektissa ensisijaisesti kartografina vaan lähinnä erityisen taitavana messinkilaattojen kaivertajana.[2] Itsenäisenä kartantekijänä Mercator toimi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1537 laatiessaan Palestiinan kartan, jota jo vuonna 1538 seurasi ensimmäinen hänen laatimansa maailmankartta[4] sekä vuonna 1540 Flanderin kreivikunnan kartta.[3] Samoihin aikoihin hän opetteli kursiivia muistuttavan itaalisen kirjoitustyylin, koska se oli karttojen kuparikaiverruksiin sopivin kirjoitustyyli. Hän myös kirjoitti ensimmäisen Pohjois-Euroopassa julkaistun itaalisen kirjoitustyylin oppikirjan.

Vuonna 1544 Mercatoria syytettiin kerettiläisyydestä, koska hän oli osoittanut myötätuntoa protestanttiselle uskolle ja hänen usein tekemänsä matkat herättivät epäilyksiä.[2] Mercatorin lisäksi 40 muutakin henkilöä syytettiin luterilaisista harhaopeista ja rangaistiin ankarasti: kaksi miestä poltettiin roviolla, kolmas mestattiin ja kaksi naista haudattiin elävältä. Mercator itse joutui seitsemäksi kuukaudeksi vankilaan, ennen kuin syytteet peruutettiin, mahdollisesti koska yliopiston virkailijat puuttuivat asiaan.[1]

Mercatorin karttapallo vuodelta 1541. Se on nykyisin Palazo Ducalen museon kokoelmissa Urbaniassa, Italiassa, ja on yksi Mercatorin 22 säilyneestä karttapallosta.[5]

Mercatorin Euroopan kartta

Mercatorin pojan, Rumold Mercatorin maailmankartta. Tässä maailma on jaettu kahteen pallonpuoliskoon, jotka on kuvattu stereografisella projektiolla.

Vuonna 1552 Mercator muutti Duisburgiin, joka oli yksi Kleven herttuakunnan suurimmista kaupungeista, ja perusti sinne kartan­piirustus­laitoksen[3], jossa hän vuonna 1554 sai valmiiksi kuusiosaisen Euroopan kartan. Hän toimi myös kaupungin tullitarkastajana. Ei ole selvää, miksi hän muutti juuri Duisburgiin. Mahdollisesti hän poistui Flandriasta uskonnollisista syistä tai koska hänelle oli kerrottu suunnitelmista perustaa Duisburgiin yliopisto. Hän opetti matematiikkaa Duisburgin akateemisessa kollegiossa. Vuonna 1564, sen jälkeen kun hän oli laatinut useita karttoja, hänet nimitettiin Wilhelmin Jülich-Kleve-Bergin herttuan hovin kosmografiksi. Vuonna 1569 hän kehitti merikarttoja varten uuden, hänen mukaansa nimetyn karttaprojektion,[6] ja julkaisi tämän projektion mukaisen maailmankartan Nova et aueta orbis terræ descriptio ad usum navigantium emendate aecomodata, jota on myös sanottu ensimmäiseksi varsinaiseksi merikortiksi.[3] Tässä projektiossa pituuspiirit ovat pystysuoria ja tasavälisiä, ja leveyspiirit on sijoitettu sellaisille etäisyyksille päiväntasaajasta, että purjehdus­reitit, jotka muodostavat kaikkialla yhtä suuren kulman pääilmansuuntiin nähden, eli loksodromit, näkyvät suorina viivoina.

Mercator otti käyttöön karttakokoelmaa tarkoittavan sanan atlas ja antoi vuonna 1570 maanmiehelleen Abraham Orteliukselle tehtäväksi laatia ensimmäinen nykyaikainen maailmankartasto, Theatrum Orbis Terrarum. Hän laati itsekin oman moniosaisen atlaksensa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1578 ja sisälsi korjattuja versioita Ptolemaioksen kartoista; tosin niissä oli joukko uusiakin virheitä. Samaan sarjaan kuuluneet Belgian, Ranskan ja Saksan kartat ilmestyivät vuonna 1585, Balkanin ja Kreikan kartat 1588; lisää karttoja julkaisi Mercatorin poika Rumold Mercator isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1595.

Mercator oppi karttapallojen tekemisen Gemma Frisiukselta, ja hänestä tuli aikansa johtava karttapallojen tekijä. Hänen tekemiään karttapalloja on säilynyt 22 paria, joista kuhunkin kuuluu sekä maapalloa että taivaanpalloa esittävä pallo.

Muutettuaan Duisburgiin Mercator ei enää sieltä poistunut, ja hän kuoli siellä kunnioitettuna ja vauraana kansalaisena.

Mercator haudattiin Duisburgiin Vapahtajan kirkkoon (Salvatorkirhce).[7] Hänen töitään on näytteillä kaupungissa olevassa Mercator-aarrekammiossa[8] sekä myös Mercator-museossa Sint-Niklaasissa Belgiassa.[9]

Kuuluisa belgialainen purjelaiva Mercator sai nimensä Gerhardus Mercatorin mukaan hänen merenkulun alalla tekemiensä parannusten kunniaksi. Laiva rakennettiin vuonna 1932 ja on nykyisin ankkuroitu Oostenden satamaan, jossa se toimii museona.

Vuonna 2012 Mercatorin syntymästä tuli kuluneeksi 500 vuotta. Juhlia hänen muistokseen vietettiin 4. maaliskuuta 2012 hänen syntymäkaupungissaan Rupelmondessa.

• Gerhardus Mercator: Literarum latinarum, quas italicas,cursorias que vocant, scribendarum ratio (Kuinka latinalaiset kirjaimet kirjoitetaan muodossa, jota sanotaan itaaliseksi eli kursiiviksi). Antwerpen: , 1540. Teoksen verkkoversio.
• Gerhardus Mercator: Declaratio insigniorum utilitatum quae sunt in globo terrestri : coelesti, et annulo astronomico ad invictissimum romanum imperatorem Carolum. Duisburg: , 1554. Teoksen verkkoversio.

• 1538 Maailmankartta. Julkaissut verkossa American Geographical Society Library
  • Kartan alkuperäispainoksesta on säilynyt vain kaksi kappaletta, toinen American Geographical Societyn kirjastossa, toinen New Yorkin yleisessä kirjastossa. Tämä on ensimmäinen kartta, jossa nimeä Amerikka käytettiin myös Pohjois-Amerikasta; aikaisemmin Martin Waldseemüller oli antanut tämän nimen vain nykyiselle Etelä-Amerikalle.[10] Mercator valitsi karttaan kaksiosainen sydämenmuotoisen projektion, jota oli käyttänyt myös Oronco Finé, mahdollisesti siksi, koska se vastasi luterilaista käsitystä maailmasta.
• 1564 Seinäkartta: Brittein saaret. Julkaissut verkossa British Library
  • Aikanaan huomattava uusi Brittein saarten kartta kooltaan noin 3 × 4 jalkaa (0,9 m × 1,2 m). Mercator kaiversi sen itse kahdeksalle kupari­laatalle. Mittakaava suunnilleen 1:88700 eli yksi tuuma kartalla vastaa suunnilleen 14 mailia maastossa. Luonnoksen, jonka pohjalta Mercator kehitti tämän kartan, oli mahdollisesti laatinut joko Laurence Novell, John Rudd tai John Elder.
• 1570 Euroopan kartasto. Julkaissut verkossa British Library
  • Koottu 1570-luvun alussa tarkoituksena helpottaa Kleven kruunun­prinssin suuren Euroopan-kiertomatkan suunnittelua. Laadittiin yhdistämällä osia Mercatorin laatimista Brittein saarten, Euroopan ja maailman kartoista ja kokoamalla ne kartastoksi.
• 1595 Atlas Sive Cosmographicae Meditationes de Fabrica Mundi et Fabricati Figura
  • Useita kappaleita säilynyt eri puolilla maailmaa.[11] Julkaisseet verkossa muun muassa Yhdysvaltain kongressin kirjasto ja Pittsburgin yliopiston Darlington Library. Suuremmassa resoluutiossa sen on julkaissut CD-levyllä Octavo[10](OCLC 48878698).

• India Tertia and the mapping of the colonial imaginary svaradarajan.blogspot.com.
• Mercator world map dating from 1538 American Geographical Society Library.
• Atlas Sive Cosmographicae Meditationes de Fabrica Mvndi et Fabricati Figvra. Yhdysvaltain kongressin kirjasto.
• Literarum Latinaru Rare Book Room.

• Nicholas Crane: Mercator: the man who mapped the planet. Lontoo: Phoenix, 2003. ISBN 0-7538-1692-X.
• A. S. Osley: Mercator: A Monograph on the Lettering of Maps, etc. in the 16th Century Netherlands, with a facsimile and translation of his treatise on the italic hand and a translation of Ghim's Vita Mercatoris. Lontoo: Faber, 1969.
• Roger Calcoen ym.: Le cartographe Gerard Mercator 1512—1694. Bryssel: Credit Communal, 1994. ISBN 2-87193-202-6.