Gerda Taro

Gerta Pohorylle syntyi 1. elokuuta 1910 Stuttgartissa puolanjuutalaiseen perheeseen.[1][2] Pohorylle kävi Saksassa kaupallista oppilaitosta ja rakastui venäläiseen lääketieteen opiskelijaan Georg Kavitkesiin. Hänen kauttaan Pohorylle tutustui bolševismiin. Pohorylle oli aktiivinen kommunistijärjestöjen jäsen, kun Hitler nousi valtaan 1933. Hänen epäiltiin sekaantuneen Hitlerin vastaiseen salaliittoon, mutta hän onnistui vakuuttamaan kuulustelijoille olevansa vain nuori nainen vailla poliittista vakaumusta. Pohorylle pakeni Saksasta ja ylitti elokuussa Ranskan rajan.[3]

Pohorylle tapasi syyskuussa 1934 Endre Friedmannin, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Robert Capa. Pohorylle auttoi keväällä 1935 Fred Steinia pimiössä. Alliance-kuvatoimiston perustaja Maria Eisner palkkasi lokakuussa hänet avustajakseen, ja ensimmäisen lehdistökorttinsa hän sai helmikuussa 1936 amsterdamilaiselta A. B. C Press-Service -kuvatoimistolta.[2]

Pohorylle ja Friedmann saivat vuonna 1936 idean ”kolmen ihmisen liitosta”. He keksivät kuuluisan yhdysvaltalaisen valokuvaajan Robert Capan, jonka sihteerinä ja myyntiedustajana Pohoryllen piti toimia. Capa alkoi pian saada kuvaustehtäviä, ja he alkoivat ansaita elantonsa Capan avulla.[4] Vaikka juoni paljastui pian, he alkoivat käyttää uusia nimiään. Friedmann oli jatkossa Capa ja Pohorylle Gerda Taro. Taro sai nimensä japanilaistaiteilija Tarō Okamoton ja näyttelijä Greta Garbon mukaan.[5]

Espanjan sisällissota syttyi 17. heinäkuuta 1936. Taro ja Capa kannattivat molemmat Espanjan vasemmistolaisia.[1] He lähtivät elokuussa 1936 Espanjaan kuvaamaan sotaa Vu-lehdelle. Taro otti Barcelonassa muun muassa sarjan valokuvia sotaa varten harjoittelevista naisista.[2] Aluksi he ottivat useimmat kuvat yhdessä, ja vuosien ajan oli epäselvää, kumman ottamia heidän julkaisemansa valokuvat olivat.[5] Toisen kerran Taro ja Capa matkustivat Espanjaan 1937, jolloin kuvat julkaistiin nimellä ”Capa&Taro”. Tässä vaiheessa he käyttivät kumpikin 35-millimetristä kuvaformaattia, ja kuvien erottamisesta tuli entistä vaikeampaa.[1]

Ensimmäinen yhteisellä nimellä kuvitettu uutinen ilmestyi Regards-lehdessä 18. maaliskuuta. Capa palasi pian tämän jälkeen Ranskaan, mutta Taro jäi Espanjaan. Tässä vaiheessa hän alkoi kehittää omaa tyyliään, ja hänen kuviaan julkaistiin muun muassa Regardsissa, Ce Soirissa ja Volks-Illustriertessa.[2]

Taro käväisi Ranskassa, mutta oli Valenciassa 14. toukokuuta kaupungin joutuessa pommituksen kohteeksi.[2] Hän otti pommituksen jälkeen sairaalassa ja ruumishuoneessa kuvia, jotka kuuluvat hänen vaikuttavimpiinsa. Syväkontrastiset mustavalkokuvat olivat kuin studiossa otettuja muotokuvia.[1] Taro ja Capa palasivat kesäkuussa Segovian rintamalle ja kuvasivat muun muassa Madridissa tehdastyöläisiä. Capa palasi heinäkuussa Ranskaan, mutta Taro jäi Espanjaan. Hän kuvasi muun muassa Bruneten taistelussa 6. heinäkuuta. Käväistyään Pariisissa hän palasi muutaman päivän päästä Madridiin. Hän matkusti Ted Allanin kanssa Villanueva de la Cañadan ja Bruneten välissä olleelle taistelupaikalle. He joutuivat kuitenkin keskelle sekasortoista pakoa. Lojalistien panssarivaunu osui heidän autoonsa, ja seuraavana aamuna Taro kuoli vammoihinsa kenttäsairaalassa San Lorenzo de El Escorialissa.[2]

• Kershaw, Alex: Sotaa ja samppanjaa – Robert Capan elämä. Suomentanut Iso-Markku, Jaana. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-17166-6.

• Schaber, Irme: Gerda Taro: Une photographe révolutionnaire dans la guerre d’Espagne. Monaco: Éditions du Rocher, coll. Anatolia, 2006.
• Gerta Taro. International Center of Photography, 2007.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gerda Taro Wikimedia Commonsissa

• Historia: Nainen ja kamera sodassa (Searching for Gerda Taro), Yle Areena.