Geraldinsaari
Geraldinsaari (ven. Остров Геральд, Ostrov Gerald) on saari Pohjoisella jäämerellä 70 kilometriä Wrangelinsaaresta itään. Sen rannat ovat jyrkkiä kallioita, joten maihinnousu on vaikeaa muualla paitsi luoteisrannikolla. Saaren pinta-ala on 11 neliökilometriä[1], ja korkein kohta on 364 metriä merenpinnasta[2].
Asumattoman saaren löysi vuonna 1849 brittiläinen kapteeni Henry Kellett, joka nimesi saaren aluksensa, korvetti HMS Heraldin mukaan. Aluksen miehistö nousi maihin, ja kun näkyvyys saarelta oli hyvä, havaittiin lännessä kallioinen ranta, joka myöhemmin osoittautui Wrangelinsaareksi.[3]
Geraldinsaari ja Wrangelinsaari liitettiin niitä ympäröivien vesien kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2004.[1]
Yhdysvalloissa on esiintynyt vaatimuksia saaren omistusoikeudesta, mutta virallisesti sitä ei ole vaadittu vaan sen on tunnustettu kuuluvan Venäjän alueeseen.[4]
Lähteet
- Sergey Gorshkov (kuvat) & Andrei Palamartšuk (teksti): Arktinen helmi, Wrangelinsaari. Suomentanut Paula Autio. Lumo Publishing, 2016. ISBN 978-952-68496-2-1.
Viitteet
- First wave of new properties added to World Heritage List for 2004 UNESCO World Heritage Centre. 16.11.2012. Whc.unesco.org. Viitattu 23.11.2016. (englanniksi)
- Linnie Marsh Wolfe: Son of The Wilderness, The Life of John Muir s. 224 (Google Booksissa)
- Gorshkov s. 21
-
- Bureau of European and Eurasian Affairs, 2003, Status of Wrangel and Other Arctic Islands. U.S. Department of State, Washington, D.C. (Fact sheet on Wrangel Island). Viitattu 23.11.2016
Kuvia
Geraldinsaari. John Muirin piirros vuodelta 1881.
Näkymä Geraldinsaaren kaakkoiskärkeen, mahdollisesti paikka, johon amerikkalainen höyrylaiva Thomas Corwin kapteeninaan Calvin Hooper vuonna 1881 rantautui.