Georgina Mace

Mace sai vuonna 1983 paikan Lontoon eläintieteellisen seuran Eläintieteen instituutista, missä hän työskenteli 23 vuoden ajan. Mace jatkoi instituutissa eläintieteellisten kokoelmien ja pienten populaatioiden geneettisten hoitotoimien tutkimusta. Hänen tutkimustyönsä paljasti myös monien eläinten, kuten läntisen tasankomaagorillan, uhanalaisuuden.[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN oli jo vuonna 1964 luonut niin sanotun luonnon punaisen kirjan, johon listattiin eläinten uhanalaisuutta. Se oli kuitenkin pitkään epämääräinen lista eikä sille oltu määritelty varsinaisesti kriteereitä. Monet karismaattisina pidetyt eläimet saivatkin siksi selvästi enemmän huomiota kuin monet muut lajit. Yhdysvaltalainen luonnonsuojelija Ulysses Seal ehdotti Macea ottamaan vastuulleen IUCN:n uuden uhanalaisuusluokituksen luomisen. Macea pidettiin hieman erikoisena valintana, sillä hän oli melko tuntematon populaatiobiologi, mutta Sealin aseman ansiosta hänet valittiin tehtävään. Mace ja Seal olivat aiemmin työskennelleet eräässä IUCN:n komissiossa.[1]

Mace ja yhdysvaltalainen biologi Russell Lande esittelivät vuonna 1991 tutkimuksen ”Assessing Extinction Threats”, missä hahmoteltiin uudestaan IUCN:n uhanalaisuusluokitusta.[1] Mace ja Lande ehdotti luokituksen jakoa äärimmäisen uhanalaisiin, erittäin uhanalaisiin ja vaarantuneisiin lajeihin, joihin eliöt luokiteltaisiin sen mukaan, kuinka todennäköisesti laji kuolisi sukupuuttoon esimerkiksi viiden vuoden tai kahden sukupolven aikana. Macen ja Landen kriteerit perustuivat populaatiobiologisiin teorioihin, ja lajeja arvioitaisiin muun muassa efektiivisen populaatiokoon, populaation koon muutoksen ja elinympäristöjen häviämisen perusteella.[2]

Mace järjesti tutkimuksen jälkeen Lontoon eläintieteellisessä seurassa useita työpajoja, joissa asiantuntijat varmistivat uuden järjestelmän sopimisen kaikile lajeille. IUCN julkaisi vuonna 1996 ensimmäisen uusiin kriteerien pohjautuneen punaisen kirjan. Siinä esimerkiksi havaittiin nyt ensimmäisen kerran, kuinka esimerkiksi monet kalalajit olivatkin yhtä uhanalaisia kuin vaikka afrikannorsu.[1]

Mace vastasi YK:n vuoden 2005 Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin biodiversiteettiin liittyvistä asioista. Arvionnissa tutkittiin ihmisen vaikutusta luonnonympäristöihin ja ihmisen ekosysteemeista saamasta hyödystä.[1]

Mace aloitti vuonna 2006 Imperial College Londonin populaatiobiologian NERC-keskuksen johtajana. Hänen tutkimuksensa keskittyi NERC:ssä muun muassa määrittämään lajien haavoittuvuuden ilmaston lämpenemiselle. Hän tutki myös biodiversiteetin yhteyttä ekosysteemipalveluihin.[2]

Mace oli vuonna 2012 perustamassa University College Londoniin Biodiversiteetin ja luonnonympäristöjen tutkimuskeskusta, jota hän myös johti. Mace kiinnostui luontopääomamallista, jossa pyritään laskemaan luonnonvarojen ja -palvelujen varanto-virtaus ekosysteemissä. Hän yhdisteli tutkimuksessaan taloustiedettä ja ekologiaa, mikä auttoi edistämään tehokkaampaa monitorintoia ja datan keräämistä.[2]