Torsten Walmqvist

Torsten Georg Walmqvist (20. marraskuuta 1873 Helsinki – 24. marraskuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen hovioikeuden auskultantti ja liikemies. Hän toimi sortovuosina venäläisten yhteistoimintamiehenä ja palveli tsaarin salaisessa poliisissa ohranassa. Walmqvist kirjoitti 1930-luvun lopulla näitä vaiheita kuvaavat muistelmansa.

Walmqvistin vanhemmat olivat senaatin esittelijäsihteeri ja valtioneuvos Frans Erland Walmqvist (1830–1902) ja Hilda Christina Runeberg. Hänen veljensä kenraalimajuri Hjalmar Bruno Walmqvist (1866–1946) toimi Helsingin poliisimestarina 1911–1917.

Walmqvist pääsi ylioppilaaksi 1893 Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta ja suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1901 sekä oli auskultanttina Turun hovioikeudessa samana vuonna.

Walmqvist oli tilapäisenä pormestarina ensin Hangossa ja sitten Porvoossa 1904−1905. Hän joutui luopumaan pormestarin virasta epäselvien raha-asioiden takia ja siirtyi sitten Venäjälle toimien Venäjälle kuuluneessa Puolassa Petrokovin (Piotrkówin) poliisin etsivän osaston päällikkönä 1908–1912. Palattuaan Suomeen Walmqvist oli nimismiehenä Kivennavalla 1914–1917 mutta joutui eroamaan maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Hän toimi sitten itsenäisyyden aikana liikemiehenä Helsingissä mutta joutui pakenemaan useiksi vuosiksi ulkomaille syyllistyttyään taloudellisiin petoksiin ja väärennöksiin liiketoimissaan. Walmqvist luovutettiin Suomeen ja hän istui jonkin aikaa vankilassa rikoksistaan.

Walmqvist kirjoitti 1930-luvulla sortovuosien aikaan liittyneet muistelmansa Hemliga medarbetare salanimellä Georges Wal. Ne julkaistiin suomennettuina nimellä Konnia ja kiipijöitä Keisarin palveluksessa : Tsaarin-Venäjän salaisen poliisin palveluksessa olleen suomalaisen muistelmia (Gummerus 1939). Kirjailija Eino I. Parmanen haastatteli Walmqvistia kootessaan aineistoa sortovuosien historiasta kertoneeseen Taistelujen kirja-teokseensa. Walmqvist väitti Parmaselle että työväenjohtaja Edvard Valpas-Hänninen, kirjailijat Algoth Untola (Maiju Lassila) ja Hella Wuolijoki sekä 1905 murhattu prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen olisivat olleet 1900-luvun alussa tsaarin salaisen poliisin ohranan asiamiehiä. Vuonna 1941 ilmestyneessä Taistelujen kirjan 4. osassa esitettiin tämä Valpasta koskenut syytös ja väitettiin että Walmqvist (kirjassa salanimellä Waldburg) olisi toiminut Valppaan suomalaisena esimiehenä ohranassa. Muita Walmqvistin mainitsemia henkilöitä koskeneet paljastukset Parmanen jätti kirjastaan pois.

Walmqvist oli naimisissa 1901–1938 Lydia Margaretha Haglundin (k. 1938) kanssa.