Georges Sorel

Georges Eugène Sorel (2. marraskuuta 1847 Cherbourg – 29. elokuuta 1922 Boulogne-Billancourt) oli ranskalainen filosofi ja politiikan teoreetikko. Hänet tunnetaan muun muassa vallankumouksellisen syndikalismin ajatuksistaan. Hän oli myös tunnettu marxilaisuuden kriitikko[1].

Georges Sorel.

Yksi hänen työnsä perintöjä on myytin käsite, joka on vaikuttanut niin fasisijohtaja Benito Mussolinin poliittiseen toimintaan kuin Roland Barthesin poliittiseen teoriaan. Hänen käsityksensä myyttien voimasta ihmisten elämässä innoitti marxilaisia ja fasisteja ja hän myös puolusti väkivaltaa poliittisena menetelmänä.[2] Sorel oli kiinnostunut ihmisen irrationaalisesta ja intuitiivisesta puolesta. Hänet lasketaan tuolloin vaikuttaneeseen järjen kaikkivoipuutta ja positivismia vastaan suunnattuun ”anti-intellektuaaliseen” intellektuellien vallankumoukseen. Hän kritisoi voimakkaasti muun muassa Ernest Renanin teorioita inhimillisen toiminnan laskennallisesta intressipohjaisuudesta[3].

Sorelin poliittiset kannat vaihtelivat sosialismista syndikalismiin ja nationalismista kommunismiin; hän uskoi vahvasti esimerkiksi Vladimir Leninin bolševismiin ennen kuolemaansa 1922. Hänen päätyönään voidaan pitää Réflexions sur la violence -teosta, jossa esitellään ”puhdas” ja eettinen väkivallan muoto, joka ei ole sama asia kuin kapitalistisen sortovallan katkeruuteen ja kostoon pohjautuva väkivalta. Teoksessa hän yrittää muodostaa proletariaatille ihmisen intuitiivisuuteen ja impulsiivisuuteen vetoavaa yleislakon myyttiä, joka on suunnattu erityisesti reformistisosialistien ja taantumuksellisten passivoivaa vaikutusta vastaan. Sorel kannatti nietzscheläistä vitaalisuutta ja vallanhalua, ja katsoi että väkivalta on joskus uljas todiste yksilönvapaudesta.[1] Proletariaatin terveen väkivaltainen toiminta aktivoisi hänen mukaansa myös porvaristoa muuhun kuin hitaasti vetäytyvään sovinnaisuuteen.