Georges Guynemer

Georges Marie Ludovic Jules Guynemer syntyi Pariisissa 24. joulukuuta 1894. Hänen isänsä oli eläkkeellä oleva armeijan upseeri Paul Guynemer. Suku oli sotilassuku.

George kävi koulunsa kotona kunnes joutui Lycee d' Compiegneen, jossa ei pärjännyt. Hänet siirrettiin Stanislasin lukioon. Hän ei panostanut koulunkäyntiin, oli häirikkö ja tappelija. Teini-ikäisenä hän harrasti rullaluistelua, miekkailua ja kivääriammuntaa. Näillä on voinut olla hävittäjälentäjän taitoja kehittävää vaikutusta.

Hän tutustui tuolloin Jean Krebsiin, joka oli Panhard Motor Companyn johtajan poika, ja yhdessä he alkoivat rakennella mm. polttomoottoria. Kiinnostus lentämiseen alkoi tästä. I maailmansodassa Krebs kuoli maahansyöksyssä.

17-vuotiaana vuonna 1911 Guynemer näki osan Circuit of Europe Air Race -lentokilvasta. Samana vuonna hän lensi Farman-koneen kyydissä. Päästyään koulusta vuonna 1912 hän pyrki l’Ecole Polytechniqueen. Huonon terveyden takia hän lopetti opiskelun kesällä 1914. Hän vetäytyi perheen huvilalle Biarritziin.

Sodan sytyttyä Guynemer pyrki lentäjäksi viisi kertaa muttei tullut valituksi. Hän matkasi Pau’hun, jossa sai suhteilla pääsyn kapteeni Bernard-Thierryn haastatteluun. Täten hän pääsi mekaanikkokoulutukseen. Tätä seurasi menestyksellinen pyrkiminen lentäjäksi, jossa isän kirjeet päättäjille olivat avainasemassa.

Hän lensi ensi kertaa 26. tammikuuta 1915 Bleriot "Pingouin" -koneella. Hän sai lentoluvan (numero 1832) huhtikuussa 1915, jolloin hänet ylennettiin korpraaliksi (Caporal). Hänet siirrettiin lentäjäreserviin, joka toimi Le Bourget’ssa.

8. kesäkuuta 1915 hänet siirrettiin Escadrille MS3 -rintamayksikköön, joka oli tuolloin Vauciennesissa. Yksikkö lensi yksitasoisilla Morane type L -koneilla. Guynemerin nimikkokone periytyi Charles Bonnardilta, joka oli nimennyt sen "Vieux Charles". Guynemer säilytti ”Vanha Jaakko” -nimen tällä ja useimmilla muilla koneillaan.

Ensimmäinen ilmavoitto tuli 19. heinäkuuta 1915 5 km Soissonsin yläpuolella. Ilmataistelu kesti 10 minuuttia. Koneen ampui alas konekivääriampuja Mecanician Gueder. Alasammuttu kone oli Aviatik, josta Guynemer haki palan muistoksi. Kaksi päivää myöhemmin hänet ylennettiin kersantiksi ja hän sai kunniamaininnan (Palme). 4. elokuuta hän ja Gueder saivat Medaille Militairen.

Syyskuussa lentoura oli loppua – hän teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle. 29. syyskuuta ja 10. lokakuuta 1915 hän osallistui eritystehtäviin vieden Ranskan agentteja Saksan rintaman taakse.

Joulukuussa 1915 Escadrille MS3 sai uuden nimen N3. Hän sai yksipaikkaisen Nieuport 10-koneen. 14. joulukuuta hänen koneensa vaurioitui pahasti ilmataistelussa. Jouluna hän sai Legion d’Honneurin. Hänestä oli tullut kersantti ja yksi Ranskan palkituimmista lentäjistä.

Hän pääsi sous-lieutenant’iksi 4. maaliskuuta 1916. Tällöin hänellä oli kahdeksan ilmavoittoa. Verdunin yläpuolella hän haavoittui. Palatessaan puolikuntoisena rintamalle hän kärsi myös hermostollisista vaivoista. Hänet pakotettiin lomalle. Palatessaan hän sai Nieuport 17-koneen. Yksikkö, jota käytettiin kuten ilma-asetta yleensä I maailmansodassa propagandassa, oli saanut komeamman nimen: Eskadrille N3 oli eliittiyksikön, Groupe de Combat 12, osa (lesCigognes – haikarat). Capitaine Brocard, Esc N3:n komentaja, kuvasi Guynemeriä "..loistavimmaksia haikarakseni". 23. syyskuuta 1916 Guynemer ampui kolme konetta alas yhdessä päivässä. Hän lensi tässä vaiheessa SPAD 7-hävittäjällä.

Hän sai 30. ilmavoittonsa tammikuun 1917 loppuun mennessä. Hän lensi parhaiten yksittäishyökkääjänä ilman siipimiehen tukea. SPADilla hän lensi parimuodostelmassa ja ammuntaa nopeassa syöksyssä, joka oli pikemminkin toisen maailmansodan taktiikkaa. 6. kesäkuuta 1917 Guynemer taisteli Ernst Udetia vastaan. Hän jätti Udetin ampumatta, koska Udetin koneen konekiväärit eivät toimineet.

Hänet ylennettiin Capitaine’ksi 18. helmikuuta 1917 ja hänen vilkkain toimintansa alkoi. Hän sai kolme ilmavoittoa 16. maaliskuuta ja 25. toukokuuta. Hän ampui kaksi konetta alas 5. kesäkuuta ja sai viikkoa myöhemmin Officier de la Legion d'Honneur –mitalin. Georges Guynemer lensi yli 600 sotalentoa. Hänet ammuttiin alas seitsemän kertaa. Hän haavoittui kahdesti ja sai 26 kunniamainintaa. Hän saavutti 53 vahvistettua ilmavoittoa, mutta todennäköisesti ilmavoittoja oli noin 100. Täten hän oli kenties I maailmansodan paras hävittäjälentäjä. Hänellä oli hermojen kanssa vaikeuksia pitkin sotaa. Hän kaatui sodan lopussa Jasta 3:n luutnantti Kurt Wissemanin ampumana.

Guynemerin muistomerkki on Pariisissa (26 Boulevard Victor HQ Armee de l'Air) ja Pantheonin kryptassa on marmoritaulu, jossa on Georges Guynemerin nimi ja Legion d'Honneur teksti.

• Tapani Harmaja, Pilven veikot, WSOY, 1941 (2. painos)