Georges-Eugène Haussmann

Georges-Eugène Haussmann (27. maaliskuuta 1809 – 11. tammikuuta 1891) oli ranskalainen kaupunkisuunnittelija, jonka nimi yhdistetään Pariisin kaupunkikuvan uusimiseen keisari Napoleon III:n tilauksesta. Haussmann johti uudistustöitä 1852–1870, mutta ne jatkuivat vuoden 1870 jälkeenkin.

Georges-Eugène Haussmann noin vuonna 1860.

Pariisin keskustaan vuosina 1850–1870 rakennetut uudet kadut

Haussmann oli syntyisin Alsacesta protestanttisesta kauppiasperheestä. Suku oli asunut Saksissa ja saksankielinen sukunimi sai monet suhtautumaan Haussmanniin ennakkoluuloisesti. Lahjakas nuorukainen menestyi opinnoissaan ja ura lähti nousuun, kun hän ystävystyi kuningas Ludvig Filip I:n pojan kanssa.[1]

Haussmann käytti paronin titteliä, koska oli paroni-äidinisänsä ainoa miespuolinen jälkeläinen, mutta virallisesti arvonimi ei periytynyt hänelle koskaan.

1840-luvulla Pariisi oli edelleen keskiaikaisen kaupungin näköinen, ja Napoleon III:lla oli suuri into uudistaa kaupunkia. Kaupungissa ei ollut järjestetty puhtaanapitoa eikä viemäröintiä ja vedensaanti oli väkimäärään nähden riittämätöntä. [2]

Hallitsija nimitti Haussmannin Seinen departementin prefektiksi saadakseen liittolaisen uudistustöihin. Kummallakaan ei ollut taide- tai kaupunkisuunnittelualan koulutusta. Keisaria viehätti uusi teknologia, Haussmannia estetiikka.

Vuonna 1853 Haussmann määräsi rakennustyöt aloitettaviksi. Rakennustyöt aloitettiin Palais Garnierin ympäristöstä ja uloimpien esikaupunkien kunnostuksesta ja viemäröinnistä. Vuonna 1860 Pariisi sai nykyiset rajat, kun siihen liitettiin useita sen läheisyydessä sijainneita kuntia (nykyiset 13.–20. arrondissementit). Nämä liitosalueet, jotka jo sitä ennen olivat joutuneet 1840-luvulla rakennettujen puolustusmuurien sisäpuolelle, rakennettiin suurelta osin Haussmannin suunnitelmien mukaan. Myös Pariisin vanhoissa kaupunginosissa suoritettiin runsaasti purku- ja uudelleenrakennustöitä ja alueelle rakennettiin joukko uusia leveitä katuja ja bulevardeja. Uudet kadut olivat myös selvästi leveämpiä kuin keskiaikaiset kujat, minkä oli tarkoitus tehdä liikenteestä sujuvampaa, elämästä terveellisempää ja tulipaloista harvinaisempia. Myös olemassaolevia katuja levennettiin ja uudet rakennukset rakennettiin entistä korkeammiksi. Suunnitelma oli suurisuuntaisin sitten Lontoon suuren palon vuonna 1666.[3]

Uudistuksen mahdollistivat vakaat yhteiskunnalliset olot ja Ranskan talouden 1840-luvun lopulla alkanut korkeasuhdanne. Projektia vastustettiin muun muassa sen kalleuden vuoksi, sen sanottiin olleen julkisten varojen haaskausta. Suurisuuntaista projektia alettiin pilkata nimellä "Hausmannomania".[2][4][5]

Napoleon III, joka oli ollut projektin alullepanija ja tukija syrjäytti Haussmannin prefektin virastaan sisäpoliittisista syistä vuonna 1869. Projekti jatkui kuitenkin aina vuoteen 1920 asti.[5] [6]

Syrjäyttämisensä jälkeen Haussmann valittiin Korsikan kansanedustajaksi bonapartistipuolueen listoilta. Hän kirjoitti muistelmansa joita ei nykään juurikaan lueta. Miehen muisto elää Pariisissa ja Barcelonassa, joka myös uudistettiin hänen oppiensa mukaan. [7]

Haussmannin suunnitelmien mukaisesti rakennettuja katuja ovat muun muassa Boulevard Saint-Germain, Boulevard Saint-Michel ja Rue de Rivoli.