George Washingtonin suhtautuminen orjuuteen

George Washington sai ensimmäiset kymmenen orjaansa perintönä isältään tämän kuoltua 1743 Georgen ollessa vasta 11-vuotias. Washington sai kuitenkin ohjailla orjia vasta tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1750. Samana vuonna Washington osti ensimmäisen maatilansa Frederickin piirikunnasta (engl. Frederick County). Washington kuitenkin tarvitsi maatilalleen enemmän työväkeä ja hankki 11 uutta orjaa. Pian tämän jälkeen yksi Washingtonin orjista murhasi toisen perimällään Ferry Farm -maatilalla. Murhan tehnyt orja teloitettiin ja Washington sai hänestä rahallisen korvauksen, mutta tapaus laski muiden orjien työmoraalia. Tämän jälkeen Washington laittoi orjat töihin myös näiden ”vapaa-aikana”. Kun hänen Mount Vernonin työnjohtajansa ilmoitti piiskanneensa töistä laistanutta kirvesmiestä, Washington järkyttyi tapauksesta; teko soti hänen aatemaailmaansa vastaan. Tämän jälkeen Washington alkoi tukea orjiaan ostamalla osan näiden viljelemistä vihanneksista ja antamalla hieman rahaa muille Virginian orjille vieraillessaan näiden työalueilla.[2]

Vuonna 1754 yksi Washingtonin orjista kuoli Fort Necessityn taistelussa. Washington kirjoitti tuolloin ”menettäneensä arvokkaan palvelijan”. Kyseisen orjan henkilöllisyyttä on myöhemmin turhaan yritetty selvittää. Samana vuonna Washington peri pari vuotta aiemmin kuolleen velipuolensa Lawrencen kuolinpesästä kuusi uutta orjaa. Tämän jälkeen hän vuokrasi Mount Vernonin maatilan ja sen mukana 18 uutta orjaa. Washington siirsi lisäksi myös aiemmin omistamansa orjat uudelle tilalleen.[2]

Vaikka Washington pitikin tummaihoisia epäsivistyneinä, hän uskalsi silti antaa näille vastuuta. Palvellessaan Virginian armeijassa vuonna 1755 hänen rykmenttinsä kapteeni ilmoitti hänelle, että rykmenttiin kuului ”kaksi neekeriä ja kaksi mulattia”, joka oli vastoin sääntöjä. Washington kuitenkin neuvoi vanhempaa kapteenia pitämään heidät rykmentissä ja tekemään heistä pioneereja ja kirvesmiehiä.[2]

George Washingtonin verotettavasta omaisuudesta vuonna 1788 tekemä ilmoitus, joka sisältää hänen tuolloisten orjiensa nimet.

Kun Washington vuonna 1759 meni naimisiin rikkaan virginialaisen lesken Martha Dandridge Custisin kanssa, hän sai avioliiton mukana 84 uutta orjaa. Samalla Washington muutti asumaan Mount Vernoniin. Samana vuonna hän osti vielä 13 orjaa lisää. Vuonna 1762 Washington sai perintönä veljensä kuolleelta leskeltä viisi uutta orjaa. Vuosina 1761–1773 Washington osti 21 uutta orjaa. Tämän jälkeen Washingtonin orjien määrä lisääntyi enemmän luonnollisen lisääntymisen kuin orjakauppojen ansiosta. Yhdysvaltain vapaussodan aikaan orjia oli arviolta jo noin 150 kappaletta.[2]

Vapaussodan alussa Washington piti useiden muiden orjanomistajien kanssa kiinni siitä näkökannasta, että suuria määriä orjia ei tulisi aseistaa sotilaskäyttöön. Washingtonin mieli kuitenkin muuttui sodan aikana. Kun Washingtonin läheinen neuvonantaja John Laurens lupasi 3000 sotaan osallistuvalle eteläcarolinalaiselle orjalle vapautuksen vuonna 1779, Washington suhtautui varauksellisesti. Washington pelkäsi, että britit seuraisivat amerikkalaisia ja alkaisivat myös itse värvätä orjia armeijaan. Washington ajatteli, että tällainen orjien aseistaminen johtaisi tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli vain pyrkisi kasvattamaan armeijansa miesmäärää mahdollisimman nopeasti.[2]

Vapaussodan aikana Washington pohti usein orjiensa tilannetta Mount Vernonin maatilalla. Samoihin aikoihin kun Washingtonin joukot ylittivät Delawarejokea, hän antoi Mount Vernonia hoitaneelle johtajalle käskyn välttää vaatteiden ostamista orjilleen, kunhan nämä eivät kärsisi liikaa. Washington käski johtajaa antamaan orjille elintarvikkeita ja vaatteita, mikäli nämä tuottivat tarpeeksi niiden hankkimiseen.[2]

Sodan jatkuessa orjien ylläpitäminen kallistui entisestään. Vuonna 1778 Washington alkoi pohtia orjiensa myymistä uusia maatiloja varten. Hän kuitenkin halusi, että orjia myytäessä ”niiden uusi omistaja ei erota miehiä vaimoistaan ja vanhempia lapsistaan”. Tämän jälkeen Washington ei enää tuntenut tunnontuskia orjien myymisestä ja myikin yhdeksän orjaa tammikuussa 1779.[2]

Ennen kuolemaansa Washington vakuuttui siitä, että orjuus on moraalisesti väärin.[7] Washingtonin kuollessa vuonna 1799 hänellä oli hallussaan 316 orjaa.[3] Testamentissaan Washington määräsi orjansa vapautettavaksi heti vaimonsa kuoleman jälkeen, joskin hänen henkilökohtainen orjansa William sai vapautuksen heti. Lisäksi Williamille maksettiin Washingtonin kuolinpesästä 30 dollaria kerran vuodessa.[8] Historiantutkijat ovat myöhemmin pohtineet, miksi Washington ei vapauttanut kaikkia orjiaan heti. Tälle on esitetty kaksi syytä: ensinnäkin orjien vapauttaminen olisi vähentänyt Washingtonin perheen tuloja, ja lisäksi vapauttaminen olisi repinyt orjuuden pääasiassa kieltäneet pohjoisvaltiot sekä orjuuden sallineet etelävaltiot erilleen toisistaan. Tästä huolimatta Yhdysvallat ajautui vajaat sata vuotta myöhemmin Yhdysvaltain sisällissotaan.[2]