George Porter
George Porter (6. joulukuuta 1920 Stainforth – 31. elokuuta 2002 Canterbury) oli brittiläinen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1967 nopeiden reaktioiden tutkimisesta. Porter jakoi palkinnon yhdessä Manfred Eigenin ja Ronald George Wreyford Norrishin kanssa.
| George Porter | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1920 Stainforth, Iso-Britannia |
| Kuollut | 31. elokuuta 2002 (81 vuotta) Canterbury, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus | britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leedsin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ronald George Wreyford Norrish |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Flash-fotolyysi |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1967) |
Porter opiskeli Leedsin yliopistossa ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon kemiassa. Toisen maailmansodan aikana Porter toimi kuninkaallisessa laivastossa.
Sodan jälkeen hän siirtyi Cambridgen yliopistoon Norrishin alaiseksi.
Hänen ensimmäiset tutkimuksensa koskivat lyhytikäisiä yhdisteitä. Hän kehitti myöhemmin tekniikoita tutkia fotosynteesin valoreaktioiden yksityiskohtia.
Porter sai lukuisia kunnianosoituksia töistään ja hänet aateloitiin 1972. Vuonna 1990 hänestä tehtiin Luddenheimin pääri. Porter toimi Royal Societyn puheenjohtajana vuosina 1985–1990.