George Paget Thomson
George Paget Thomson (3. maaliskuuta 1892 – 10. syyskuuta 1975)[1] oli englantilainen fyysikko. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto 1937 elektronidiffraktion keksimisestä. Hän jakoi palkinnon Clinton Joseph Davissonin kanssa, joka oli keksinyt saman ilmiön eri menetelmin.[2]
| George Paget Thomson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. maaliskuuta 1892 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 10. syyskuuta 1975 (83 vuotta) Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus |
.svg.png.webp){kind=small} Britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Cambridgen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja |
John Strutt  |
| Instituutti |
Aberdeenin yliopisto Cambridgen yliopisto Imperial College London |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Elektronidiffraktio |
| Palkinnot |
Nobelin fysiikanpalkinto (1937) |
Thomson oli Nobel-palkitun englantilaisen fyysikon J. J. Thomsonin poika. Hän opiskeli Trinity Collegessa Cambridgen yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa. Thomson ehti tehdä isänsä kanssa tutkimusta vuoden ennen kuin ensimmäinen maailmansota syttyi ja hän joutui lähtemään rintamalle. Sodan jälkeen hän tutki elektronien kulkeutumista ohuiden metallikalvojen läpi havaiten elektronidiffraktioilmiön. Hän osoitti kokeellisesti, että elektronit voivat käyttäytyä aaltojen tavoin ja diffraktoitua. Samaan aikaan Clinton Joseph Davisson havaitsi saman ilmiön eri menetelmin. Elektronidiffraktio on nykyään merkittävä menetelmä ohuiden kalvojen ja pintojen kiderakenteen tutkimuksessa.
Vuonna 1924 Thomson meni naimisiin Kathleen Buchananin kanssa ja heille syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Hänet aateloitiin 1943.
Lähteet
- George Paget Thomson
- The Nobel Prize in Physics 1937 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)